perjantai 31. tammikuuta 2014

Elimistön vastaisku!

Jälleen kerran minun kroppa ja elimistö kääntyivät minua vastaan.
Tiedostan sen itsekin että olen vetänyt LIIAN rajua treeniä ja tämä sairastuminen on jälleen kerran avun huuto elimistöltäni.

Onneksi kuumeilua ei kestänyt kuin yhden illan ja yön ajan.
Viime yö oli pitkä ja tuskainen.
En tarkoituksellakaan ottanut lääkettä, jotta kuume nousisi mahdollisimman korkealle ja näin tappaisi pöpöt nopeammin.
Aamulla herätessä ei kuumetta ollut enää ollenkaan.
Niinpä suuntasin iltavuoroon töihin ja parin buranan voimin työpäivä tuli taputeltua kiitettävästi.
Nyt edessä on viikonloppu vapaat
ja taidan ottaa mahdollisimman kevyesti liikunnankin suhteen, etten jälleen kerran onnistu vetämään itseäni ihan piippuun.

google kuvahaku


Laihduttaminen sujuu hyvin.
Omalla puntarilla luvut näyttää pitkästä aikaa aivan ihanilta, mutta ohjaajan puntari
näyttää kilon kaks enemmän.
Mutta oman puntarin mukaan pudotetut prosentit tänään ovat "huikeat" : 17,95 %!
Minusta se on aika hyvin!

Nyt huomaa ehkä kaikkein selviimmin tämän kisan aiheuttaman henkisen paineen.
Mie odotan ku kuuta nousevaa, että saa alkaa etenemään ihan omalla tahdilla tätä projektia, ilman hirveää ittensä tappo rääkkiä ja kalori kidutusta.
Saa edes vähän höllentää otetta... hox... VÄHÄN!
Lepsuilemaan ei sovi alkaa kisan päätyttyäkään. Muuten tulee turpaan koko hommassa.

Saatiin jo kutsu siihen meidän päätösjuhlaan ja tässä on etsinnässä
joku blingbling tunika ja legginsit, että näyttäis mahdollisimman nätiltä.
Kampaajallekin on aika juhlapäivänä
kun kutsussa luki, että olemme päivän prinsessoina ja prinsseinä ansainneet ;)

Mutta palaan jutun juurelle paremmalla ajalla.


maanantai 27. tammikuuta 2014

Lomahaaveilua

Aivan toivoton lomakuume, yllättäin!
Pakoon tätä kaamosta ja pimeyttä, kohti aurinkoa.

Tosin ennen ku sinne ulkomaille asti pääsee, kerkeä kaamos väistyä ja aurinkokin tulla esiin.

Mutta saahan sitä suunnitella ja haaveilla! Mikäs sen mukavampaa?





Nuo kuvat on viime vuoden syyskuun Rodoksen reissulta.
Oli ihana loma tyttöporukalla.

Täytyy alkaa laskeskeleen menoja ja tuloja, jotta saa mahdollisimman paljon työntää sivuun :)

Tänään en treenannut.
Kävin vain 10km:n kevyen kävelylenkin jolkottelemassa.
Paikat on EDELLEEN ihan jumissa!

Mutta tässäpä tämä tältä päivää. Väsymykseltä ei jaksa enempiä. :)

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Kipeät kipeät kipeät KIPEIMMÄT lihakset.....


< --------
Siinäpä eiliset treenit kokonaisuudessaan.
Olen aivan yllättynyt siitä miten paljon LIHAKSIA minun kropasta löytyykään!
Nyt kun joka ikinen lihas kaulasta alaspäin aina nilkkoihin asti huutaa hoosiannaa, voin kertoa,
että TÄLLÄ jos jollakin saavutetaan varmaan niitä odotettuja tuloksia kiinteästä ja mahtavasta nais vartalosta!
Ainakin mie sokeasti haluan uskoa niin.

Ensin taistellaan painoa tuhottomalla sinnillä alaspäin ja sitten aletaan tekemään tosissaan töitä, että vartalosta muokkautuu timmi!

Motivaatiota löytyy nyt kyllä taas vaihteeksi ihan tosissaan.

Tänään vedettiin salilla kymmenkunta minuuttia HIIT treeniä kovalla sykkeellä.
Se vain on niin tehokasta!
Siihen päälle kuntopyörä ja crosstrainer ja tulos oli -596kcal tunnissa.

Kävinhän mie lisäksi tänään sitten sellaisen lyhyen palauttavan kävelylenkin illalla koko perheen voimin ja siinäkin sain piirua vaille 300 kcal katoamaan taivaan tuuliin!
Huomenna toivottavasti ei ole niin kova pakkanen, etteikö se puolen toista tunnin kävelylenkki onnistuisi.
Tiistaina on edessä jälleen sali ja Keskiviikkona lihaskunto treeni.

google kuvahaku



Olen miettinyt josko tämän viimeisen kisakuukauden pystyisin olemaan TOTAALIkiellossa kaikkiin herkkuihin.. Ainahan se on jäänyt vain miettinnän asteelle...
Tietenkin vasta huomisesta alkaen, koska tänään sorruin isän syntymäpäivillä syömään täytekakkua, juustokakkua ja keksiä... Ja ehkä himpun verran suklaatakin.
Mutta kohtuudella kuitenkin siinä mielessä, ettei kalorit pomppineet kulutuksesta yli yhdelläkään yksiköllä! Päin vastoin, edelleen ollaan miinuksella 1000kcal.

Mutta onko minusta oikeasti totaalikieltoon?
Vuosi sitten se onnistui tosi hyvin. Aloitin Tammikuussa (kuten joka helvetin tammikuu yleensäkin!) laihdutuskuurille ja olin karkkilakossa tammikuusta helmikuuhun. Paino putosi 7kg pelkästään sillä!
Ehkäpä se onnistuu siis nytkin. Jos huomisesta alkaen tekis hiljaa mielessään tiukan linjan syömisille, mutta ei tietenkään toitottais siitä ympäri kyliä, koska mie olen herkkä sortumaan ;)
Mutta YRITTÄÄHÄN voi aina :)

Mie olen niin pakottanu itteni voittamaan tämän kisan (vaikka todennäkösesti mie EN ole se joka voittaa!) koska se kerryttäis "pottia" syksyn mahdolliseen ulkomaan matkaan.
Lupakin kun on jo anottu ja hyväksytty, enää ei puutu ku rahat :D


perjantai 24. tammikuuta 2014

Paljon puhuttu HIIT

google kuvahaku
Perehdyin tänään HIIT - treenaamiseen salilla asiantuntijan opastamana.
Vartin HIIT treeni vastaa TUNNIN hikilenkkiä!
Ja se on uskomattoman raskasta.
Ja sen tarkoitus on olla ÄÄRETTÖMÄN raskas.
Treenin jälkeen sulla TÄYTYY olla tunne, että olet antanut kaikkesi etkä oikeasti jaksa enää yhtään mitään!

HIITissä vuorottelevat sykettä nostavat sarjat ja lihaskuntoliikkeet.
Tätä treeniä voi tehdä viikon aikana yhden tai kaksi ja sen lisäksi harrastaa matala tehoisempaa liikuntaa.

Mie sainkin ihan uudet ohjeet liikkumisen kanssa jatkossa (jokaisena viikon seitsemänä päivänä tulevan kk:n ajan ON LIIKUTTAVA jos tahtoo niihin tuloksiin mihin mie haluan),
kun kyselin, että ONNISTUUKO kymmenen kilon laihtuminen kuukaudessa... ¨
Kyllä onnistuu kuulemma ja vieläpä ihan helposti.
Mutta liikunta todellakin muuttuu rankemmaksi ja syömiset todella paljon kurin alaisemmaksi.
Mahdollista on pudottaa JOPA 13kg kuukaudessa. (itse oli pudottanut)
Se riippuu ihan siitä kuinka paljon riittää tahdon voimaa ja miten paljon pää kestää!
Tulin nyt kuitenkin siihen tulokseen, että meinaan todellakin vetää tulevan kuukauden TÄYSILLÄ.
Voin hävitä kisan, mutta periksi en anna ja helpolla en häviä ;)

Huomenna JÄLLEEN pyritään tekemään pari korjaus liikettä syömisiin.
Syömiset 2-3 tunnin välein JA 5-8 kertaa päivässä PIENIÄ määriä...
Tulikin mieleen, että rahkat ja hedelmät unohtui kaupan hyllylle :/ Täytynee aamulla ajaa salilta tullessa kaupan kautta, että saa kaiken tarvittavan kokoon! :)




 

torstai 23. tammikuuta 2014

*tuuletus*

google kuvahaku
Tästä alkaa henkisesti ja fyysisesti raskas kuukausi.
Kisa lähenee loppua, ja tänään siirryin taas kakkosesta ykköseksi eli johto asemaan.

Tottakai olen tyytyväinen, koska
elin viikon järjettömässä stressissä ja pelossa että paino on vain noussut.
Yllätys oli suuri.
Aamuinen kehon koostumus mittaus sai minut melkein kilkumaan riemusta.
Olen edistynyt. Tosissaan edistynyt!
Ja paino ei ole junnannut, paino on laskenut!

Haaste olikin lyhyt, mutta raskas..
Kestävyys sukkulajuoksua... Olikohan se niin?
Joka tapauksessa syke hakkasi koko ajan 180 ja kun lopetin, oli syke 186.
Jalat oli maitohapoilla!

Myös paikallis lehti oli koko haasteen ajan paikalla TIETENKIN meitä kuvaamassa ja meistä juttua tekemässä.
Pelottaa odotella, millaista kuvaa ja tekstiä sieltä löytyy.

Mutta tästä on hyvä jatkaa.
Huomenna menen suoraan töistä kuntosalille ja mulle räätälöidään IKIOMA kunto-ohjelma jolla pitäs läskin saada kyytiä.


Eilen otettiin aviomiehen kanssa härkää sarvista kiinni ja lopetettiin vihdoin ja viimein Venlan tuttipulloilu ja yömaitoilu.
Päätin jo silloin aamusta, kun tyttö edellis yönä oli oksentanut, että NYT on tultu viimeistään vauva-ajan tien päähän ja tuttipullo saa jäädä... (neiti JO 1v8kk)
Samoin ku yömaito...
Tyttö on aina hakenut lohtua maidosta,
ollatenkin kun hampaiden teko on ottanut koville.

Ensimmäisen tunnin Venla nukkuikin hyvin ja sitten se alkoi.
"Maitopummon" ikävä.
Päätin myös, että nokkamukistakaan ei enää sänkyyn tarjoilua tule. KERRALLA LOPPU koko maito touhu.

Puoli kahteentoista yötä tyär itkeskeli oikeastaan koko ajan ja vähän väliä,
suurimman osan itkuista rauhoittui kyllä itekseen,
mutta välissä täytyi käydä lohduttelemassa.
Ja sitten ei mitään... Sitten nukuttiin aamuun asti kertaakaan heräämättä tai itkemättä.

Saa nähdä meneekö tämäkin yö yhtä mukavasti.
Kyllä vanhempien sitkeys on se joka vihdoin taitaa tässäkin tapauksessa kiittää.

google kuvahaku



keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Neuroottinen puntarilla hyppääjä


Ärsyttää itseäkin ihan järettömästi, miten
neuroottinen sitä voi puntarin suhteen ollakaan.
Olen nyt lukuisista lupauksista huolimatta (joissa vannon kautta kiven ja kannon, etten käy puntarilla ennen sitä tätä ja tuota päivää) käynyt puntarilla joka
helvetin aamu todeten saman pettymyksen kuin aiempina aamuinakin, että se paino ei perkele ole laskenu VIELÄKÄÄN!

Menen aamulla kehonkoostumus mittaukseen kuntosalille,
ja huomenna meillä on myös haaste ja virallinen punnitus (ohjaajan toimesta), joten silloin näkee TOTUUDEN onko se paino laskenut vai ei, kun hänellä on siellä edellisen punnituksen tulos ylhäällä..

Eilen vannoin, että aloitan TÄNÄÄN pinaattikeitto/kasviskeitto/proteiini painotteisen ruokavalion, mutta mitkähän pari muuttujaa tällä kertaa tuli siihen väliin, etten sitten alkanutkaan...??
Nii'in.
Tein lapsille ranskalaisia ja makkaraa... OHNOM!! Ku tuo paino ei nyt kerran laske, niin syömpäs itsekin... Okei?
No mikäpä jottei laske. Ei tietenkään, jos JOKA KERTA sortuis tuollaisiin yli lyönteihin.
Ja saahan sitä syödä, totta kai saa! Mutta se annoskoko, minkä vetasin, olis voinu toki olla PUOLET pienempi.
Voi yrkkä, että lyö lievästi ketuttaan oma selkärangattomuus!

Olen pohtinu, että voiko tuo salilla treenaus kerätä nestettä kehoon niin paljon, että se paino ei sen takia laske?
Vai onko läski muuttunu lihakseksi... Ja koska lihas painaa enemmän kuin läski...? Vai onko minun kehossa ylipäänsä tapahtunu viimisen kuukauden aikana yhtään mitään?


Koska menin nyt lievästi sanottuna mokaamaan tämän päivän SUUNNITELLUN hyvän startin,
mennään loppu päivä ateriankorvikkeilla ja mahdollisimman keveillä sapuskoilla, ettei illasta kaloreita ole kertynyt kuin se MAKSIMISSAAN 1400.




google kuvahaku




Mutta onneksi huominen on aina uusi
mahdollisuus.
Huomenna selviää sitten se asioiden
todellinen laita.
 
 










 
google kuvahaku

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Mie romahan...

Mie ihan hitokseen romahan
ku minust tuntuu, ettei mulla jaksa riittää enää mielenkiintokaan tähän
helvetin säntilliseen kaloreiden laskemiseen,
syömiseen ja
jumalattomaan tsemppaamiseen kuntosalilla.
(Pakkasta edelleen -38 astetta)

Tämän päivän saldo kuntosalilla oli kohtuu kiitettävä tähän astisista:

- Kuntopyörä 15 min
- Stepperi 15 min
- Crosstrainer 10 min
- Juoksumatto 30 min
+ kaikki kiinteyttävät vempaimet siihen päälle.

Tuosta ajasta -------->
jäi 10 minuuttia kaloreineen pois juoksumatolla, kun mittari tilttas otettuaan häiriön juoksumaton omasta sykemittarista.
Eli todellisuudessa aika kuntosalilla oli 1:37 ja kulutus varmaan noin 100 kcal enemmän.

Tuntuu vain niin järjettömän turhauttavalta rehkiä
hiki hatussa ku painon lasku on tyssännyt ku seinään.
Ehkä se johtuu "elinkautisista", jotka on tässä kestäneet muutaman päivän ajan... Ehkä mie olen syöny liian vähän... Ehkä mie stressaan asiasta liikaa?

Meillä on tulevana Torstaina haaste ja punnitus.
Käyn huomisaamuna omalla puntarilla, mutta sen jälkeen koko homma herran haltuun...
En jumankauta astu puntarille vasta ku meijän ohjaajan punnittemana.
Koska jos sattuu ettei se paino laskekkaan... niin... Sehän ei satuta mitä ei tiedä?
Iskee sitte torstaina päin kasvoja.

Muutenki tämä päivä on menny ihan keturalleen.
Kaikki kolme lasta ovat olleet ku siipiä vailla, kun ilmat ei ollenkaan salli ulkona oloa.
Ja siinä missä lapset hyppii seinille,
repii äiti hiuksia päästänsä ja haaveilee siitä etelän lämmöstä ja lottovoitosta, joka sen mahdollistaisi.
Tai järjettömän tiukka säästäminen.

Mutta mie jatkan romahtelua...

lauantai 18. tammikuuta 2014

Totaalijumitus...

... nimittäin painossa.
Voihan ahdistus!
 
Olen yrittänyt nyt seurailla aamuisin tuota painoa, mutta eihän se perkele liiku suuntaan eikä
toiseen vaikka minun päivittäiset kalorit on olleet tasan sen
1200-1400 kcal per päivä.
(+helvetilliset salitreenit päälle!)
 
Tätä junnausta on kestäny nyt kolmatta viikkoa!
Viikko siitä sairastelun takia, mutta WHAT A FUCK että se ei jo lähe laskuun??
Pistääkö pikkusen nakertaan?
 
Tänään päätin pitää herkkupäivän (ja tulen pitään sen todellakin joka ikinen lauantai) ja antaa kropalle vähän kalorishokkia.
Onpas ollutkin ihana päivä ILMAN joka ikistä suupalan punnitusta.
Ja älyttömän ihana huomata, että osaa itse kohtuullistaa syömiset herkku päivänäki.
Maha ei vaan enää vedä LÄHESKÄÄN niinku se veti ennen.

Käytiin tänään salilla taas hikoilemassa ja mennään huomennakin.
Pakkaset jatkuu EDELLEEN siellä kolmessa kympissä ni ei paljon mieltä revi lähteä tuonne kylmyyteen keuhkoja huuattaan.

Ja tuntuuhan se oikeasti tosi hyvälle kun töissä asiakkaat huomaavat
pienentyneen olemukseni.
Toisten kehut laihtumisesta nostavat  itsetuntoa ja auttavat jatkamaan tätä projektia.
Siinä sitä huomaa, että joka ikinen hiki pisara on todellakin ollut
tämän arvoista.

Helppoa tämä ei ole, eikä sen varmaan helppoa kuulu ollakaan.
Just tällaiset junnausviikot kun paino ei laske, on TOSI TOSI TOSI syvältä sieltä itestään.
Sitä alkaa menettää toivoa siitä, että tämän reilun
kuukauden aikana sais painoa yhtään enempää pois kun sen mitä nyt tähän mennessä on lähtenyt.
Vaikka tiedänhän mie sen, että alkaa se putoamaan taas ku sen aika on. Tottakai se alkaa.
Mutta kun nyt ei ole yhtään varaa tähän painon jumittamiseen
kisa mielessä.
Mutta eiköhän se kohtalo ohjaa tässäkin asiassa :)

Hyvää viikonlopun jatkoa teille kaikille ihanaisille! :)


 
 


maanantai 13. tammikuuta 2014

Virallinen punnitus...

Oh my...
Sairastelu aiheutti kaikesta huolimatta hivenen takapakkia ja putosin johtoasemasta
kakkosen paikalle.
Onnihan tässä on, että kisaa on jäljellä vielä puolitoista kuukautta
ja IHAN KAIKKI on mahollista,
etenkin kun olen nyt tosissani päättänyt kamppailla eroon näistä kiloista.
Ja etenkin kun prosentuaalinen ero ykkösen ja kakkosen välillä on 0,3%
eli liki mitätön!

google kuvahaku
Kävin aamulla hierojalla ja olinhan mie lukossa..
Ei TIETENKÄÄN olis saanu salilla tänään käydä, mutta yrittäkääpä pitää minut poissa ja vielä vapaapäivänä???
Ei onnistu.
Sen verran kuiten pidin huolen, että en treenannut yläkroppaa.
Tein harjoitukset ainoastaan kuntopyörällä, juoksumatolla ja stepperillä.

google kuvahaku
Ja nyt on tapahtunut se, mitä EI IKINÄ ENÄÄ pitänyt tapahtua.
Mulla on vauvakuume...
Eikä mikään hirveän pienikään vauvakuume, vaan ihan toivoton.
Ja tämä ei ole vain tämän päivän päähän pistos vaan jo pitempään jatkunut ongelma...
Niin suuri ongelma, että olen ottanut sen puheeksi jopa aviomieheni kanssa..
Jolla EI TIETENKÄÄN olisi mitään uutta tulokasta vastaan.

Mutta älkää pelätkö.
Meille EI OLE TULOSSA vauvaa nyt, eikä varmaan enää myöhemminkään.
Liian monta rautaa tulessa ja liian monta valmista suunnitelmaa
menis ihan uusimiseen jos vauvaileen alkais.

google kuvahaku

Kaiken hyvän lisäksi tämä minun kaipuu kaukomaille alkaa oleen taas ihan voittamaton.
Illat menee netissä istuen ja matkojen hintoja vertaillen..
Tahtoo aurinkoon ja lämpöön.
Pakoon tätä ikävää Lapin pimeyttä ja kaamosta. Huoks...


 

perjantai 10. tammikuuta 2014

Laihduttamista, laihduttamista vaan...

Vakio aamupalani nykyisin on kaurapuuroa, raejuustoa ja sokeroimatonta "soppaa", ja lisäksi puoli litraa vettä.
Nam nam!

Lounaalla syön ihan normaalia ruokaa mitä kaikki muutkin, mutta HUOMATTAVASTI pienemmän annoksen ja puolet lautasesta on salaattia.

Välipalaksi syön rahkan TAI proteiinipatukan.

Ja päivällisellä myös samaa mitä muutkin,
mutta pienempinä annoksina SEKÄ puolet lautasesta salaattia.

Iltapalaksi vedän rahkapurkin TAI proteiinipatukan.
Ja lisäksi voin "napostella" päälle kukkakaalta tai paprikaa.

Olen pitänyt nämä pari päivää kalorit 1200-1400kcal välillä,
ja treeneillähän kulutusta on saanut kasvatettua sen verran,
että päivittäinen kalori vaje on kohtuu iso!

Vettä juon 2-3 litraa päivässä ja olen nyt yrittänyt tehostaa vihreän teen juomista.

Nämä kaksi päivää tätä jälleen aloitettua "uutta elämää" on menny tosi hyvin.
Olen unohtanu sairastelun aiheuttamat MAHDOLLISET takapakit ja menneet mässäilyt.
Meinaan toki aiheuttaa kerran viikossa keholleni kalorishokin, jotta laihdutus nopeutuis entisestään.

Seuraavasta punnituksesta ei ole edelleen mitään tietoa.
Toiset ryhmäläisistä kävi torstaina, yks menee maanantaina, mutta mulle ei ole kuulunut vielä mitään...
Ja niin kovaa hinkua viikon levon jälkeen ei puntarille olekaan, että kyselisin punnituksen perään,
eiköhän tuo "valmentaja" ajankohdan ilmoita.

Toivottavasti huomenna onnistun välttämään kiusaukset, kun juhlitaan
meidän keskimmäisemme 3 vuotis pippaloita.
Mutta en ajatellut asiasta sterssiä repiä.
Mitä vähempi stressiä, sen parempi olo mulla.

Tänään lähden salille kokeileen fysiikkaa, vieläkö keuhkot ja pumppu jaksaa treenata.
Kävin tosin eilenkin (vaikka edelleen olin sairaslomalla.. auts) mutta otin TOSI kevyesti ja suht kevyesti meinaan ottaa nytkin.
Ei auta aloittaa sata lasissa, etten kohta makaa jossain teho-osastolla.

Seuraavaan kertaan!

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Happy birthday to me!

Alan saada tarpeekseni noista painajaisten riivaamista öistä.
Viime yönäkin olen paennut moottorisaha murhaajaa ja herännyt omaan huutoon.
Valvoin keskellä yötä KAKSI tuntia kun en yksinkertaisesti pystynyt uniltani nukkumaan.
Näitä painajaisia on nyt kestänyt kaksi viikkoa,
ja minua kovasti kiinnostais tietää, että mistä helvetistä ne kumpuaa?!
Onko mitään hirveämpää ku herätä yöllä pimeässä sydän rinnasta ulos hakaten pelon ja kauhun sekaisiin tunteisiin.
Hyi helvetti, että risoo!!

Läpeillä oli tänään viikon ainoa hoitopäivä päiväkodissa ja vein ne sinne, huolimatta siitä että itse olen sairaslomalla.
Olen ollu nyt kokonaista neljä tuntia yksin kotona! YKSIN!!
Ei tähän vois tottua.
Tätä osaa kaivata, tämä tuntuu välissä (kuten nyt) mielettömän hyvältä, mutta ei tähän vois tottua enää....
Olen nyt tämän neljän tunnin aikana korjannu paikat (MYÖS LASTEN HUONEET!!), imuroinut, pessyt pyykkiä, silittänyt verhot lasten huoneisiin ja vaihtanut ne, käynyt tekemässä lumityöt, rötvänny sohvalla ja ollu tietokoneella.
Vielä ois pari tuntia aikaa ja mie meinaan ottaa ihan lunkisti!

Hyvää syntymäpäivää minä!
Täytän tänään kokonaiset 29 vuotta. Vanha!!
Voin kertoa että vuoden päästä starttaa sellaiset pyöreiden juhlinnat päälle, että niistä puhutaan vielä kaksi vuotta myöhemminkin!

weheartit.com

Vituttaa ihan suunnattomasti, miten tämän päivän syömiset on alkanu. PIPARIA JA SUKLAATA! Ja ihan niin paljon ku napa veti...
No voin kertoa, että loppu päivä likimain riudutaan nälässä ku kalorit täytty jo ennen kymmentä aika lahjakkaasti.

Ja se edellinen postaus...
Miehän johdan hitto edelleen. Luojan kiitos ne oli laskenu ne prosentit päin persettä...
Mutta voin kertoa, että tätä menoa johtoasema ei todellakaan ole kauan meikäläisen hanskassa.
Täytyy illalla vielä pikkusen repiä kuntopyörällä...
Mie en jaksa enää ottaa iisisti tuon liikkumisen kanssa!!

Ollaan tyttöporukan kanssa taas suunniteltu rahan keruu operaatiota ja Lokakuuksi matkaa Espanjaan tai Turkin Alanyaan.
Saa nähdä onnistuuko se! Jää nähtäväksi. Mutta voitto tuossa kisassa  edes auttaisi asiaa ;)

tiistai 7. tammikuuta 2014

FUCKfuckFUCK!!!!!

Laihdutuskilpailu on muuttunut kilpailuksi sanan todellisessa merkityksessä.
Minun kohdalta.
En alunperin suhtautunu tähän kilpailumielellä. Ajattelin ottaa projektin itseäni varten ja kilpailla itse itseäni vastaan.
Enää se ei riittänytkään.
 
Meidän sähköposteihin nasahteli tänään tiedot prosentuaalisesta painonpudotuksesta.
Mie olen kisassa vasta KOLMANTENA!
Viimeksi ku oltiin haasteessa, yksi meistä laski ne prosentuaaliset pudotukset ja mie johdin.
Ja kiloinakin olen pudottanut eniten.
MUTTA miten ihmeessä ne prosentit on nyt laskettukaan?
 
Voin kertoa, että loppu suklaan himot ku seinään.
Ja voin kertoa, että tämän helvetin sairastamisen ja lepäämisen kanssa tekis mieli myös lyödä hanskat tiskiin!
Voin kertoa että edessä on todella hikiset puolitoista kuukautta.
Mie olen päättänyt voittaa ja perkeleenhelevetti että se ruokavalio tulee olemaan ankaraakin ankarampi ja liikunta tupla repivämpää ku yleensä!
Jahka mie tästä helvetin keuhkotauvista ny ensin toipusin!
 
 
google kuvahaku
 
Näettekö?
KYLLÄ! Vitutuskäyrä ei enää korkeammalle vois noustakaan.
 
Mutta jotain hyvääkin:
Sinni on nyt entistä huikeampi.
 
Seuraavaan päivitykseen!!

Sairasloman jatkoa.

Kolme päivää lisää sairaslomaa ja Johtaja tykkää hyvää töissä. Ainakin luulen
niin. Voi voi, ku tietäis, että kyllä se vituttaa tätä potilastaki, eikä
vain häntä itseään.
 
Kävin siis aamulla jälleen vastaanotolla, koska keuhkot on viime päivät olleet ilman rasitustakin jo tosi kipeät. Eikä nuo äkilliset rintapistokset ole tätä oloa helpommaksikaan tehneet.
Ei sieltä löytyny mitään, mikä minut ois yllättäny.
Akuutti keuhkoputken tulehdus, virus peräinen johon auttaa vain aika ja osin nuo antibiootit jotka mulle jo meneekin.
Tässä sydän toivoa täynnä, että loppu viikosta minut nähdään taas eri tahtiin treenaamassa.
 
VIIKON lepo ja hikoilematta oleminen saa tämän elohopean lailla liikkeessä olevan äidin pään järähtelemään raivosta...
Okei... No käytiin me taas eilen pikku lenkki. 4km.
Venyin ja vanuin perässä ku räkä. Ei jaksa ei jaksa ei jaksa...
Naureskelin miehelleni, että olenko tosissaan niin puolikuntoinen, että 8-kymppiset mummot puottelee minut jalkapelillä ohi että heilahtaa?
No olin mie.
Kättä heilauttaen mummelit viuhtoivat menemään.
Voi itku! Ajattelin.
 
Tänään olen syömisten kanssa ottanu järeät aseet käyttöön, vaikka ei huonosti mennyt kyllä eilinenkään.
Jos jotain olen päättänyt niin ainakin sen, etten mie painon anna nousta tämän sairastelun ohella.
Seuraan sitä aktiivisesti omalla puntarillani ainaki MELKEIN joka aamu (tänä aamuna en).
Tiedän reagoida saman tien jos tulee nousua.
Tosin eilinenkin syömisten kanssa meni jopa kohtuu hyvin.
 
Eiköhän tämä tästä...
Kohti parempaa huomista.


lauantai 4. tammikuuta 2014

Liian kovaa, liian kauan... Lepo on halpa henkivakuutus.

Tänään ihan tosissaan korpesi kuntosalin ohi ajaessa kun näki miten laihdutus ystävä siellä rehki ja itse et päässyt mukaan...

Ja mites muutenkaan tätä itsesääliä on hoidettu ku syömällä oikein hyvin itse tehtyä pizzaa ja paljon paljon suklaata.

Huomenna mie lopetan tämän rypemisen omassa surkeudessani ja alan hoitamaan tätä laihduttamista ruokavaliolla.

Jos jotain nyt olen oppinut, niin lepo TODELLAKIN on halpa henkivakuutus.
Mie tänään ihan vain aikani kuluksi googletin tätä minun "taudin kuvaa" jne, niin pikkuhiljaa alkoi selvitä, ettei ne tyypit minua pahuuttaan varottele tuosta kuntoilusta sairastelun aikana. Kyllä se ihan oikeasti voi kohtaloksi koitua jos ei osaa rauhoittua.
Nyt sitten opetellaan kuuntelemaan itseä vähän paremmin,
ja voin kertoa että aiemmin en ole treenaamaan menossa ennen ku olen itseni saanut kuntoon.
Tämä väsymys on nyt viimeiset päivät lyönyt ankaralla kädellä vasten
kasvoja.
Tänään nukahdin istuvaan asentoon sohvatuoliin. Havahduin hereille kun tyttö kiipesi syliin.
Autoajelulla käynnin nuokuin etupenkillä silmät puoli tangossa...
Olisinko koskaan raskaanakaan ollut näin väsynyt mitä nyt olen?
Luojan kiitos ei tarvi töihin mennä vasta ku tiistaina.
Josko siihen mennessä olis saanut itsensä kuntoon.
Tänään olis ollu iltavuoro, mutta en mie ois siellä jaksanu mitään tehä. En ees paikallani istua nukahtamatta.
 
Paranemisia mulle ja tsemppiä ruokavalion kunnostamiseen! TAAS!

perjantai 3. tammikuuta 2014

Voi kun hajottaa...

Voihan itku.
Soitin tänään sinne päivystykseen, vein läpit hoitoon ja sitten menin lääkärille.
Olihan siellä poskiontelon tulehdus juu,
mutta mulla ilmeisesti hapetus niin huono, että sydän joutu hirveästi tekemään töitä koko ajan ja
keuhkotki eli vissiin ihan omaa elämäänsä.
Ei auttanu itku markkinoilla ku lääkäri täti määräsi antibioottikuurin ja sairaslomaa.
Istuin työvaatteet päällä, suu auki ja yritin, että kyllähän sitä nyt töihin...
No.. Ei sitä nyt töihin. Ei sitten millään.
JA EHDOTON EI TREENILLE JA LENKKEILYLLE!
Hajottaa!
Nyt vaatii kuulemma jo sydän ja keuhkotkin lepoa.
Ja pakkohan se on levätä, jos haluaa parantua.
 
Tulin kotiin, söin ja löin sohvalle makaan.
Nukuin kahen ja puolen tunnin päiväunet ja yhä vielä vain oli/on jäsenet kuin lyijyä.
Ei tuota ongelmia olla treenaamatta fyysisellä puolella kun tietää, että
ei jaksa ei...
Mutta henkisellä puolella se on kova isku.
Se tietää, että jos en haukan lailla vahdi syömisiäni, painon lasku pysähtyy ja pahimmassa tapauksessa paino alkaa nousemaan...
Tarkkana siis!
 
Mutta senpä tietää, että jahka mie itseni tästä saan taas kuntoon, niin mie vedän loppu ajan sata lasissa. Sanoinkin jo miehelleni, että jahka tästä nyt nousen niin voi
varautua siihen, että minua ei kotona näy ku nukkumassa jos sattuu oleen työpäivä.
Täytyy ottaa kovat aseet käyttöön.
 
Tässäpä ne tämän päivän kuulumiset sitten lyhykäisyydessään.
Voihan flunssa.

torstai 2. tammikuuta 2014

Flunssa vei sata nolla...

Voihan itku.
Töissä oli tänään niin vetämätön ja kipeä olo,
 kello ei tuntunut liikkuvan eteenpäin ja jokainen tunti ahdisti hitaalla kulullaan.
 
Kun kello löi viisi ja pääsin töistä, suuntasin suoraan salille hyvin periksi antamattomalla asenteella...
MUTTA
pian oli pakko tunnustaa, että olen kipeä.
Flunssa veti pidemmän korren.
Vasemmalla puolella on ihan sata varma poskiontelon tulehdus.
Lisäksi tuntuu, ettei keuhkotkaan ole ihan kunnossa.
 
Mutta aamulla soitan päivystykseen.
Joskopa sieltä jotku antibiootit tuohon poskionteloon heruis...
 
kuvalähde: FACEBOOK
 
Painajaiset ne jatkuu.
Yhtenä yönä löydetään mädäntynyt ruumis, toisena yönä mennään työkaverin kanssa kitarisa leikkaukseen ja se työkaveri vaipuukin koomaan...
Kolmantena yönä istutaan joen rannalla aurinkoisessa kesä säässä ja selitetään tuttavalle, miten syöpähoidot kohta alkaa.
Mutta kenen syöpä? Minun? Jonku lapsistani?
Se jäi epäselväksi.
Kuulun yhteen ryhmään Facebookissa jossa sitte kyselin noiden hillittömien painajaisten perään ja kerrottiin että jouluaatosta loppiaseen on menossa unien pyhät yöt
joissa tulee seuraavan vuoden teemat esiin.
 
Iskikö viittä vaille paniikki?
Onko minun tuleva vuosi siis elävä painajainen?
Kuolemaa, sairastelua... Kaikkea Ei Niin Mukavaa.
 
Onneksi joku sitten kuitenkin osasi lohduttaa, että ne pyhät unet pitää tavallaan "tilata",
eikä pidä sotkea ulkoisiin tekijöihin.
Kieltämättä kaikki nuo unet mitä on pyöriny ny viikon verran taitavat tulla suoraan alitajunnasta.

Taivaan tulista mätänevät ruumiit,
syöpä varmaan salkkareista ja kun sitä nyt niin monella tutulla tuntuu olevan, niin sitä on liikaa pysähtyny miettiin.
Sitä miten hauras on elämä ja lyhyt hetki.
 
Mie ny rukoilen ja toivon, että saan elää täällä vielä ainaki sen seittemän kymmentä vuotta terveenä.
:)
 
Mulla meinaa vähän puskeen stressiä nyt tästä
"Läski kisasta".
Kaikki varmasti pistää parastaan, mutta aina tuntuu itestä, että voishan sitä enemmänki tehä, vaikkei varmasti oikeasti voikkaan.
Mutta nyt ku tuli tämä helvetillinen flunssa ja pakkolepo jos joskus haluaa tervehtyä,
ni se masentaa ja ahistaa.
En ole tottunu olemaan paikallaan. Pitää saada liikkua ja treenata!
 
Mutta enköhän mie huomenissa postaile
josko sinne tohtorille vaikka pääsen!