Totaalijumitus...

... nimittäin painossa.

Voihan ahdistus!

 

Olen yrittänyt nyt seurailla aamuisin tuota painoa, mutta eihän se perkele liiku suuntaan eikä

toiseen vaikka minun päivittäiset kalorit on olleet tasan sen

1200-1400 kcal per päivä.
(+helvetilliset salitreenit päälle!)
 

Tätä junnausta on kestäny nyt kolmatta viikkoa!

Viikko siitä sairastelun takia, mutta WHAT A FUCK että se ei jo lähe laskuun??

Pistääkö pikkusen nakertaan?

 

Tänään päätin pitää herkkupäivän (ja tulen pitään sen todellakin joka ikinen lauantai) ja antaa kropalle vähän kalorishokkia.
Onpas ollutkin ihana päivä ILMAN joka ikistä suupalan punnitusta.
Ja älyttömän ihana huomata, että osaa itse kohtuullistaa syömiset herkku päivänäki.
Maha ei vaan enää vedä LÄHESKÄÄN niinku se veti ennen.

Käytiin tänään salilla taas hikoilemassa ja mennään huomennakin.
Pakkaset jatkuu EDELLEEN siellä kolmessa kympissä ni ei paljon mieltä revi lähteä tuonne kylmyyteen keuhkoja huuattaan.

Ja tuntuuhan se oikeasti tosi hyvälle kun töissä asiakkaat huomaavat
pienentyneen olemukseni.
Toisten kehut laihtumisesta nostavat  itsetuntoa ja auttavat jatkamaan tätä projektia.
Siinä sitä huomaa, että joka ikinen hiki pisara on todellakin ollut
tämän arvoista.

Helppoa tämä ei ole, eikä sen varmaan helppoa kuulu ollakaan.
Just tällaiset junnausviikot kun paino ei laske, on TOSI TOSI TOSI syvältä sieltä itestään.
Sitä alkaa menettää toivoa siitä, että tämän reilun
kuukauden aikana sais painoa yhtään enempää pois kun sen mitä nyt tähän mennessä on lähtenyt.
Vaikka tiedänhän mie sen, että alkaa se putoamaan taas ku sen aika on. Tottakai se alkaa.
Mutta kun nyt ei ole yhtään varaa tähän painon jumittamiseen
kisa mielessä.
Mutta eiköhän se kohtalo ohjaa tässäkin asiassa :)

Hyvää viikonlopun jatkoa teille kaikille ihanaisille! :)