Juhannus

Juhannus kolkuttelee ovella ja laihdutukselle on taas jälleen kerran "tietystä syystä" suljettu ovet.
Ei toki ahmimalla vedetä kaikkea mahdollista moskaa,
mutta syödään kuitenkin sen kummemmin syömisiä tuijottamatta ja ressaamatta.

Meillä ei ole juhannukseksi kummempia suunnitelmia.
Mies lähti just minun velipojan kanssa kalaan ja mie ajattelin huomenna tyttöjen kanssa käydä parilla paikallisessa kuppilassa.
Parantaa kummasti omaa jaksamista kun välissä "rentoutuu".
Ajattelinki nyt illalla omassa rauhassani katella ja sovitella vaatteita mitkä huomenna vois laittaa päälle :)

Ja grillataanhan me lauantaina,
toivottavasti mahdollisimman isolla joukolla!
Ollaan tahottu minun vanhemmat ja veljetki perheineen tänne grillaamaan ja isovanhemmatkin,
jos vain haluavat tulla.
Mie tykkään aivan hirveästi ku on kaikki koolla.... Ne vain on kaikki niin rakkaita <3
Muuten ei olla koolla ku jouluna. Ja synttäreillä osittain.

Mutta mie alan tässä nauttimaan rauhasta ku ei mies ole kälpättämässä vieressä ;)

Juhannus viikon "helle" sää

Suurilta osin ihmetystä herättää tämä ainutlaatuinen juhannus viikon sää.

Lämpö asteita huikeat neljä ja eilen satoi vuoroin lunta, vettä, rakeita ja räntää.

Aivan kauheaa.

 

Tässä mie istun villasukat jalassa ja hytisen kylmästä,

talo sisältäkin on ku hollitalli,

kiitos aamu tuuletusten (ovi ja ikkunat auki... ristiveto!!)

jotka pakkomielelteisesti joka aamu teen.

Mulla ihan oikeasti on hitokseen kylmä!

 

Ja mitä tähän "uuteen elämään" ja toisessa blogissa aloitettuun 13 viikon painonpudotus haasteeseen

kuuluu, niin kiitosta vain,

OIKEIN hyvää kuuluu.

Luotto on kova ja tahtotila vahva.

 

Olen miettinyt, että käykö mulle taas niin

(kun nyt ylläpidän taas vaihteeksi kahta blogia)

että toinen jää vähemmälle huomiolle,

mutta toisaalta siitä ei varmaan ole mitään haittaa jos lukijat kaikki seuraa molempia blogeja.

Kyllä ne minun vähäiset kuulumiset perille luultavasti tulee kuitenkin,

sama kumpaan blogiin kirjoitan.

 

Mutta eipä tällä hetkellä juuri mitään muuta raportoitavaa.



Lauantai

Lapset on nukkumassa ja mie istun luupit korvilla ja kuuntelen MP3:lta oikein

melankolista musiikkia.

Tämä on nyt sitä ihan omaa aikaa, jolloin IHAN KAIKKI muu maailma on suljettu ympäriltä pois ja saa vain olla ja miettiä typeriä ja vähemmän typeriä ajatuksia.

Ja tietysti enemmän ja vähemmän eläytyä tähän musiikkiin.

 

Huomenna meinasin ottaa itseäni TAAS niskasta kiinni

Ja ennen ku kukaan huomaa kysyä, 13 viikon painonpudotus haasteen sivut on tekeillä, muttei vielä valmiina

(tulevat siis tämän blogin yhteyteen erillisenä sivuna... kun tulevat...)

ja pyöräillä vaaraan juoksemaan 10km:n lenkin.

Yhteensä siinä tulis aika liki 20 km sille reissulle, kun pyörällä 10km ja juosten toiset samanmoiset.

 

Ostin tänään salaattivehkeet ja ajattelin tehdä oikein kevyet eväät ja alkaa elämään taas enempi ja vähempi orjallisesti,

jotta saisin kiloja karistettua mahdollisimman paljon pois.

Sitä on vain venyttäny ja venyttäny ja ajatellu että kyllä sitä ehtii vaikka kuinka paljon ennen ku on se Turkin matka. Mutta kuinkas...

Järjellisesti ajateltuna voi ehtiä -13kg mutta sekään ei ole niin sanottua. Riippuu omasta tahdon voimasta. Toki siinä voi ehtiä enemmänkin.

Mutta se jää nähtäväksi, miten minun selkäranka ja tahto asian käsittelevät.

 

 

Nyt mulla onkin edessä kaksi vapaata ja aion nauttia niistä täysillä oman rakkaan perheeni kanssa <3



13 viikkoa

Haastan itseni pudottamaan painoa tulevan 13 viikon aikana VÄHINTÄÄN
sen -13kg.
13 viikkoa ja Turkki.

Teen tälle "haasteelleni" ihan omat sivut.

Nyt on muuten elämässä potkua! ;)

google kuvahaku

Toivo

 

Tässä hän on.

Meidän perheen uusi tulokas joka on saanut runsaasti huomiota ja rakkautta jo vuorokauden perheessä olon jälkeen.

Tämän tyypin nimi on Toivo.

 

 

Eilen tosiaan haettiin kotiin tuo pieni karva pallero ja onhan se I H A N A!
En muista, että meidän edes mennyt kissa olisi koskaan ollu noin pieni. Suloinen se oli... Mutta että noin pieni!
Ja Toivo on kyllä äärettömän ihana.
Mie olen ihan koko sydämeni kyllyydestä rakastunut tuohon pieneen elämän iloseen vauvaan.
Minun sydän on täysin sulanut.

Jos herkutonta olis kestänyt, niin nyt olis viikko takana.
Ja joo. Sitä herkutonta EI kestäny..
Hitto mie oon tyytyväinen jos huomenna saan itestäni sen verran irti että lauantaihin tai sunnuntaihin asti pysyn irti kaikesta makeasta....
En mie mitään luppaa, mutta kyllä mie yritän. Pakkohan minun on.

Mie olen taas katellu noita kesä vaatteita sinne Turkin matkalle, mutta mitään mie en tilaa ennen ku saan itsestäni sen verran irti että tappelen EDES sen -10kg vähemmäksi.

Huomenna ajattelin aloittaa aamun Smoothiella.
Mutta katotaan.

Ja ai niin.
Mulla on huomenna vittu iltavuoro... Mie romahan.

Kesäkuun ensimmäinen postaus

Lämmintä ja ihanaa Kesäkuuta!
Minun postaus tahti on ollu todellaki hukassa.
Tuntuu, että olen ollu töissä KOKO AJAN, enkä ole sitten oikeasti ehtinyt muuta kuin työpäivien ohella nopeasti nauttia hetken näistä niin mahtavista helteistä ja olla lasten kanssa,
kunnes taas on pitänyt laittaa nukkumaan ja herätä aamulla millon mihinkin vuoroon töihin...
Joka tapauksessa koko viikon ne työvuorot on ollu sellaisia, että en paljon helteitä ehdi nähdä. Tänäänkin 11-17 vuoro... Jep. Ja harmittaako?
No kyllähän se harmittaa.
Etenkin ku olet siinä kaikkien ulottuvilla kuulemassa, miten iiiiihanan lämmintä ulkona on ja miten iiiiiiiiiiihana ilma siellä on.
Välissä tulee sellainen dippadai-tiedän kyllä mikä ilma siellä on - olo ja että kyllähän mieki mieluummin siellä ulkona olisin kuin kylmässä kaupassa!
Mutta eihän näille mitään voi.
Syksyllä saan nauttia takuuvarman helteen Turkissa. Ellei minun tuurilla satu joku sadekausi sinne.
Tänään kuitenkin matka on maksettu ja stressi sen osalta on helpottanut! IHANAA!

Huomenna me lähdetään hakemaan meille kissanpentu. Mies on ristiny sen jo Toivoksi,
joten tokko hän sitten Toivo on.
Laittelen siitä sitten kuvia jahka saadaan se kotiin. Pikku rakas karvapallero.

Ja se sokeriton kesäkuu!
No, JÄÄTELÖÄ olen syönyt. Mutta en mitään övereitä.
Ja ihme on tapahtunut, suklaasta on ikään kuin taisteltu irti ja paino on lähteny kyllä lasku suuntaan!
Tieten nyt ei voi oikein sitä todellista painon pudotusta ees tietää, ku mulla on nämä elinkautiset meneillään (=naisten vaivat) niin mulla aina silloin paino nousee sen pari kiloa.
Toivoa sitten että kun nämä on ohi, niin paino tippuu nopeammin.

Tänään olikin tarkoituksena illalla kun saan lapset sänkyyn
lähteä käymään kunnon JUOKSU lenkillä.
Se on tottakai illaksi luvannu vesisadetta, mutta vähät mie siitä välitän. Mulla niin vastaa järkeen seki, kun liikunta on jääny aivan onnettoman vähälle.
Olenhan mie pyöräilemässä päivittäin käyny, mutta ne on ollu sellaisia reissuja, ettei niitä millään voi laskea kunnon treeneiksi...

Mutta nyt valmistautuun sinne TÖIHIN ja laittaan lapsia hoitokuntoon.

Kiva kuvaton postaus.