Lapset on nukkumassa ja mie istun luupit korvilla ja kuuntelen MP3:lta oikein
melankolista musiikkia.
Tämä on nyt sitä ihan omaa aikaa, jolloin IHAN KAIKKI muu maailma on suljettu ympäriltä pois ja saa vain olla ja miettiä typeriä ja vähemmän typeriä ajatuksia.
Ja tietysti enemmän ja vähemmän eläytyä tähän musiikkiin.
Huomenna meinasin ottaa itseäni TAAS niskasta kiinni
Ja ennen ku kukaan huomaa kysyä, 13 viikon painonpudotus haasteen sivut on tekeillä, muttei vielä valmiina
(tulevat siis tämän blogin yhteyteen erillisenä sivuna... kun tulevat...)
ja pyöräillä vaaraan juoksemaan 10km:n lenkin.
Yhteensä siinä tulis aika liki 20 km sille reissulle, kun pyörällä 10km ja juosten toiset samanmoiset.
Ostin tänään salaattivehkeet ja ajattelin tehdä oikein kevyet eväät ja alkaa elämään taas enempi ja vähempi orjallisesti,
jotta saisin kiloja karistettua mahdollisimman paljon pois.
Sitä on vain venyttäny ja venyttäny ja ajatellu että kyllä sitä ehtii vaikka kuinka paljon ennen ku on se Turkin matka. Mutta kuinkas...
Järjellisesti ajateltuna voi ehtiä -13kg mutta sekään ei ole niin sanottua. Riippuu omasta tahdon voimasta. Toki siinä voi ehtiä enemmänkin.
Mutta se jää nähtäväksi, miten minun selkäranka ja tahto asian käsittelevät.
Nyt mulla onkin edessä kaksi vapaata ja aion nauttia niistä täysillä oman rakkaan perheeni kanssa <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti