-20,61%

Läskit kisa on nyt virallisesti päättynyt.
Viimeisessä punnituksessa on aamulla käyty ja tulos oli huikeat -19,6kg ja -20.61%.
Ihan voittoon noilla ei ylletty.
Tulin hyväksi kakkoseksi ja ero oli 0,19%
KUVITELKAA!
Jos olisin laihduttanut -200 GRAMMAA enemmän, olisin voittanut kisan.
Kyllä se alussa harmitti,
koska tuo ero tosiaan oli noin hiuksen hieno.
Mutta ei enää.
Kiloja pudotin kuitenkin porukan eniten, mutta lähtöpainot kaikilla niin eriä, että prosentuaalisesti jäin toiseksi.
Ei sitä auta jäädä murehtimaan.

Päätinkin, että loppuviikon syön mitä haluan ja milloin haluan ihan laskematta kaloreita ja maanantaina hankin itteni takas ruotuun ja
jatkan urakkaa kohti syksyä.
Alan asettaa itselleni uusia tavoitteita ja tavoitella niitä.
Fiilis on helpottunut ja oikein hyvä!

Olen ylpeä itsestäni.

Ei auta muuta kuin sanoa, että kiitos kaikille minua tukeneille ja minuun luottaneille,
sekä kiitos niille jotka ovat aina moittineet ulkonäköäni ja heittäneet uskomasta minuun...
Eivätpä hauku ulkonäköä enää! HÄHÄÄ!!

Hyvästi stressi!

Nyt voin ihan tyytyväisin mielin hyvästellä puoli vuotta kestäneen kisailun ja
alkaa ottamaan rennommin, unohtamatta silti
että olen luvannut Syksyyn mennessä päästä tavoitepainooni ;)

Huomen aamulla kello yhdeksän menen tämän projektin viimeiseen punnitukseen.
Voin olla tyytyväinen, koska tiedän
että tämän parempaan en enää olisi millään pystynyt:

Kaloreita on pidetty alhaisina ja lenkilläkin on käyty. Työpäivät on kaiken tämän niukan energian saannin ja lenkkeilyn lisäksi hoidettu kiitettävästi JALKOJEN PÄÄLLÄ, joilla on -20kg vähemmän painoa...
Ei yksinkertaisesti voi olla TYYTYMÄTÖN.
Voi vain todeta, että tästä on aina vain parempi jatkaa kohti sitä kuuluisaa ja paljon puhuttua "rantakuntoa".

google kuvahaku

Stressi ja se ikävä paino rinnassa on väistynyt,
koska tiedän, että enää en voi tehdä mitään asian hyväksi. Kaikki mitä voi tehdä, on tehty
ja nyt vain odotellaan omaa sijoitusta ja toivotaan, että se on hyvä.
Olo on hyvin seesteinen.
Aion huomisesta lähtien loppu viikon olla laskematta AINOATAKAAN kaloria.
Nauttia ja rentoutua ihan rauhassa... Ihanaa!
Palataan ruotuun taas maanantaina.
Mutta älkää olko huolissanne. Mie EN ANNA painon enää lähteä nousuun, EN KOSKAAN. Se on asia mistä tulen todellakin pitämään huolen.

Huomenna mulla on myös se koekampaus Perjantain pippaloihin tiedossa.
Fiininä töihin. :)

Mutta ei mulla nyt muuta.
Mulla on tosi hyvä ja tyytyväinen olo.

Vielä kaksi päivää........

google kuvahaku

No niin. "Läskit-kisaa" jäljellä tämän päivän jälkeen kokonaista KAKSI päivää ja ateriankorvikkeilla ja proteiinipatukoilla on tsemppailtu eteenpäin oikeastaan eilisestä lähtien.
Kalorit pidetään minimissä, ja mie olen nyt todella TODELLA väsynyt.
Tänä aamuna en meinannut jaksaa nousta sängystä, sitä ei ole tapahtunut mulle varmaan ku hurjissa nuoruuden seikkailuissa ...
Hetken hereillä oltuani, rojahdin sängylle ja ITKIN.
Itkin taukoamatta valehtelematta vartti tunnin ja mietin, että mitä vitun järkeä tässä hommassa on??
Näännyttää itteä puoli kuoliaaksi, ettei jaksa kättäkään enää liikauttaa.
Ällös huoli, itku puhdisti nytkin. Ihan niin ku se tekee aina.
Olo keveni, ja mieli parantui juuri parahiksi ku sain rakkaan setäni kylään.
Jaksoin illalla tehdä jopa tunnin kävelylenkin Mp3;t korvilla.

Huomenna oliski luvassa työpäivä... Työaamu... Ja sitten täytyy uhrata ittensä jopa parin tunnin lenkille. Jotenki minua ei töihin meno kiinnosta yhtään... Ei kerrassaan yhtään!
Olen tässä kuumeisesti miettiny, että miten ja mitä mie huomenna söisin, että saisin pidettyä nuo kalorit jopa alle sen 900... Mutta todennäkösesti ainoa ratkasu on just nuo ateriankorvikkeet ja proteiinipatukat.
Jaksaa jaksaa.
Keskiviikko aamuna kello 9:00 on mulla viimeinen punnitus ja homma siltä osin purkissa.
Pitäkää hitokseen peukkuja mulle!
Mie luulen ja olen melkein varma, että hyväksi kakkoseksi tässä kisassa tulen jäämään, mutta on multa nyt kuitenkin kiloja pois KAKSIKYMMENTÄ! Ja sitä paitsi ku kaikkensa antaa, ei voi olla pettynyt.
En mie nyt missään nimessä hävinnyt ole.. Ja ihan taatusti näytän hyvältä Perjantain päätösjuhlassa! ;)

google kuvahaku

Värjäsin tänään hiuksetkin.
Nyt tuo myrkky tuoksuu niin vahvana vieläkin nenässä että ihan henkeen käy... Yöks.

Olen olemassa oikeasti ihan vaalea tukkanen, mutta mie kyllästyin olemaan blondi ja vaalea...
Vuosi sitten Toukokuussa vaihdoin värin punertavaan ja ai hitsit
että mie tykkään.
Sitä paitsi nyt tuntuu että tämä väri sopiikin mulle paljon paremmin ku vaalea! :)

Perjantai postaus

Huomenna aamusta auton keula kohti pohjoista ja  viimeistä kilpailun haastetta.

Haasteen joudun vetään nimellisenä riippakivenä mukana,

koska tämä minun flunssa on ihan posketon.

 

Kalorimäärän laskeminenkin on edessä.

Ehkä huomenna, ehkä vasta sunnuntaina.

Olo on vähän sellainen pöhöpöhö kun ei ole lenkille/salille päässyt kahteen päivään.

Flunssan kannalta hyvä, ettei tule rehkittyä niin hirveästi,

mutta painonlaskun kannalta surkea juttu.

 

Onneksi mulla on viikonloppu vapaata ja pääsen sunnuntaina heti aamusta tyhjällä mahalla tekeen reippaan ja pitkän kävelylenkin ulkona.

Suunnittelin siivoustakin sunnuntaille, mutta jotenki nyt on ihan sellainen fiilis, että se siivous tehdäänkin vasta sitten, kun tämä prosessi on ohi.

 

Stressi nostaa päivä päivältä enemmän päätä ja sitä miettii jokaista suupalaa, että KANNATTIKO vetää... Mutta pakkohan se on syödä,

en mie syömättäkään elä.

 

Tänään mulle huomautettiin mustista silmän alusista.

Mitenkä niin väsyny ja ainaki melkein nälkiintyny? :D

 

Hauskaa viikonloppua!

Flunssa...

google kuvahaku

Kyllä.
Jälleen kerran tämä  rouva on flunssassa.
Arvatenkin.
Ihmehän se olis, jos en olis  noita lapsia pusutellessa saanu tartuntaa.
Ja todennäkösesti ne aikasemmatkaan pöpöt ei ole minusta päässeet
kuolemaan tämän hillittömän treeni tahdin vuoksi.
Ei ole ehtinyt lepäämään tautia pois.

Eilen kävin salilla,
mutta tänään en millään ehtinyt ja enpä olis kyllä jaksanutkaan. Olen aivan puhki poikki ja nuhainen.
Kalorit on pysyneet 1000-1400 välillä, enemmälti sitä 1200jotaki olleet.
Mutta Sunnuntaina täytyy laskea niitä vielä.
Painon putoaminen on hidastunut... Liekkö kroppa menossa säästöliekille.
Kun nyt jaksais sinne keskiviikkoon romahtamatta....

Alkaa meinaan oleen tuo stressitaso jo sitä luokkaa, että asia ku asia niin TSÄDÄM!
Mulla räjähtää...
Uiui...

Valvotut yöt

Väsymys on ihan taattu.
Lapsilla kaikilla on jonku asteiset flunssat TAAS  päällä.
Venlalla ehkä pahiten ja
Viime yö menikin sitten itkeskellen ja huoneiden väliä ravaten.

Mutta pakko tunnustaa, että unimasa oli muutenkin jättänyt minut välistä unihiekkoja nakellessaan.
Mie luulen, että se johtu siitä, että mulla oli nukkumaan mennessä tolkuton NÄLKÄ!
Söin töissä yhen paikallisen leipomon munkin, ja rankaisin sitten itseäni
jättämällä iltapalan välistä.
Nälkä oli.

Tänään sainkin sitten kalorit nätisti pidettyä 1286kcal. Ja salilla sain kulutettua tänään -491kcal.
Ei ollenkaan huonosti.

Tällaiset lounas eväät oli tänä aamuna.

125g Nestle Bonan Hedelmiä- sose 75kcal ja
55g Star Bar proteiinipatukka 201kcal

Aamupalaksi nautin pari kuppia kahvia ja rasvattomaan maitoon keitettyä mannapuuroa.

Aamulla olo oliki aika jaksamaton ja heikko.
Liian vähällä energialla,
tiesinhän sen.

Mutta nyt on syöty hyvä iltapala ja jaksaa taas aamuun.





Ja laihduttamisesta ihan muuhun.
Sain ystävänpäivälahjaksi just mulle sopivan paidan treeni kaverilta!

Vissiin se on kerran jos toisenkin
joutunu kuuntelemaan minua salilla/lenkillä ja muuten vapaa-ajalla.
MIE ROMAHAN!

Soppii ku nyrkki silmään.


Mutta miepä postailen paremmin paremmalla ajalla.
Nyt lähen sänkyyn kattoon DVD:ltä Metsoloita ja
sitten ummistan silmäni jotta jaksan huomenna herätä aikaisin laittaan läpit hoitoon ja ite töihin... Ja töistä salille... Ja niin edelleen...

Onnistuminen!

Töiden vuoksi tänään on treenivapaa päivä.

Mutta painonpudotus sujuu LOISTAVASTI.

Neljäs päivä tiukkaa kuria syömisissä ja liikunnassa meneillään ja tämän aamun tulos

oli tasan -2kg!!

 

Maha alkaa tottumaan pienempiin annoksiin, nälkää ei tarvitse nähdä.

Keho vielä kovien treenien ohella tykkää huonoa,

koska tulee armoton heikotus ja väsymys.

Tämän päivän liikuntavapaat tulee ihan tarpeeseen.

Huomenna kutsuu varmaankin taas kuntosali

tai ainakin puolentoista tunnin kävely tsembalot!

 

Tasan "viikon päästä ylihuomenna" on edessä tämän puolivuotisen päätös punnitukset,

tulee sieltä vastaan mitä tahansa, niin olen tyytyväinen,

koska olen yrittänyt todella kovasti ja onnistunutkin!

 

Vielä kaksi kiloa, niin olen tasan niissä mitoissa kuin aikoinaan alkaessani odottamaan vanhinta poikaani.

Ja kaikki kilot aina siitä alaspäin on kohti vanhaa minääni.

 

Mie olen niin tyytyväinen, niin ylpeä ja niin ONNISTUNUT!

 

Omalla puntarilla tänä aamuna pudotus -20kg.

 

Kiitos!!!!

 

google kuvahaku



Väsynyt nainen

google kuvahaku

Tuo kuva on vaan niin totta.

Olen nyt kolmen päivän aikana onnistunut pudottamaan painostani -1,6kg.
Tiukkaakin tiukempi ruokavalio ja ankaraakin ankarimmat treenit.

Ja joo, mulle on aivan saman tekevää onko nämä viimisen viikon aikana pudotetut kilot pysyvästi poissa vai ei, kuhan mie saan nyt kaiken mahdollisen irrotettua tästä painostani!
Kisamielessä.

Mutta pakkohan se on tunnustaa, että olen väsynyt.
Aivan mielettömän väsynyt ja äksy.
Vähällä energialla ei hirveästi jaksa touhuta treenien lisäksi ja työn lisäksi muuta.
Kotityöt on jääneet ihan sivuseikaksi... Niitä tehdään ku jaksetaan, tänään pakotin itseni pesemään saunan.
Mutta nyt onkin ihan kaikkensa antanut olo.

Jos nyt malttais vältellä tuota kirottua puntaria vaikkapa edes keskiviikkoon asti.
Vaikka kyllähän se motivoi!!

Nyt testailemaan vanhoja pieniä housuja, meneekö ne jalkaan! ;)

Loppukisan ensimmäinen päivä...

KALORIPLÖRINÄÄ näin alkuun....

 

- Salilla 1h ja -498kcal

- Jumppa DVD:n tahtiin 35min ja -293kcal

 

Kaloreita liikunnalla tänään kulutettu siis -791 kcal

ja tämän päivän syödyt kalorit yhteensä 1253kcal.

 

Kulutus jäi tänään -2291 kcal alle kulutuksen.

 

Olen uskotellut koko ajan itselleni, että jaksan jaksan jaksan ja vielä kerran varmasti JAKSAN nämä vajaat kaksi viikkoa vetää hullulla treenillä ja kevyemmällä ruokavaliolla,

mutta enää en olekaan niin varma jaksanko.

 

Päätä särkee ja väsymys on ihan tautinen,

mutta YKSI viikko ja viisi päivää on niin lyhyt aika, että se on vaan jaksettava.

 

Mutta olen mie edistynyt.

En mie enää niin pakkomielteisesti halua kisan voittoa.

Olen kuiten saanut itsestäni -17kg painoa pois, ja se on ihan hyvin...

Pitää olla tyytyväinen.

 

Ja todellakin... Pitäisi olla itselleen armollisempi. Mie en ole ollut.

Mie vaadin koko ajan enemmän ja enemmän..

 

Onneksi tämä koko kisaaminen on kohta ohi. Se keventää minun paineita huomattavasti.

 

Mutta kaikesta huolimatta,

sata lasissa ja parhaani mukaan niin kauan ku voimia riittää!

 

google kuvahaku

 

 

 

 



Hajottaa

Hitokseen hajottaa.

Reilussa viikossa VAIN -500g! Kilpakaveri pyyhkäs tällä kertaa minut puolella

prosentilla ohi, kun olikin pudottanut viikossa 1,4kg!

Ahistus.

 

Päätinkin sitten vetää sokeri överit.

Olla laskematta ensimmäistäkään kaloria tältä päivältä...

 

google kuvahaku

 

 

Ja arvatkaas...

Todennäköisesti tulee nyt taas niin iän vanha klisee, mutta huomenna....

HUOMENNA mie aloitan sen kirotun osanutrauksen ja tulen pitämään kalorit 800-1000kcal/vrk ja yhtenä päivänä viikossa shokeeraan 1200kcal.

 

Pakkohan tässä on pistää taas kovat peliin...

Huomenna tulee todennäköisesti kooste ensimmäisestä osanutraus päivästä...

 

 

Huomen aamulla punnitus!!

Tulin vaan antaan teille VIRALLISEN tiedotuksen, että huomen aamulla on se

VIRALLINEN punnitus ja VIRALLISELLA puntarilla.

 

Ja että pelottaako?

Ihan simppana....

 

Mutta kauhulla odottelemaan huomista siis!!

 

google kuvahaku


PS:
On muuten ollu harvinaisen karmeat viimeiset kaks päivää.
Niin työpuolella kuin tällä henkisellä puolellakin...
Siitä joskus toiste...

 



Minä tänään

Olen miettiny nyt tositosi paljon vuosien mittaan tulleiden läskien
myötä kadonnutta itsevarmuutta ja hyvää itsetuntoa...

Kaikki alkoi ensimmäisestä raskaudestani kun painoa kertyi yli 23kg.
Ja kun se paino ei lähtenytkään pois odotetulla helppoudella,
vaan ne kilot jäivät riesaksi lanteille roikkumaan kun poika kasvoi ja me elettiin elämäämme.

Olen aloittanut elämäni aikana jos minkä näköistä laihdutuskuuria.
Tuloksetta. Joka jumalan maanantai on alkanut uusi elämä...
Into lopahtaa saman tien, jos se paino ei putoa heti ja jos peilistä ei VÄLITTÖMÄSTI katsele huomattavasti hoikempi minä.
Mie olen malttamaton odottamisessa.
Oikeastaan INHOAN odottamista yli kaiken...
Kärsivällisyys ei kuulu hyveisiini.

Sen puolesta tämä projekti mikä viime syyskuun alussa käynnistyi, oli minun ja vartaloni pelastus.
Tieto siitä, että nyt olet KOKO ajan tarkkailun alla... Kaikki seuraa...
Sinun on vaan PAKKO jaksaa ja PAKKO yrittää. Etkä vaan saa luovuttaa...
Nyt jälkeen päin sitä kiittää. Kiittää itseään ja kiittää muita jotka ovat tukeneet ja kannustaneet...
Ja kiittää myös niitä, jotka ovat polkeneet maahan ja mananneet epäonnistumisen nimeen.
On kasvanut helvetillinen halu näyttää... Nasauttaa, että kappas! Miehän olen JO kevyempi ku sie...!
Nautinnollinen tunne.
*Sadisti minussa nostaa päätään*

kuva on muuten väärinpäin....

<-------
Tämän päivän lounas.
175 grammaa salaattia ja 105g viljaporsaan ohut leikettä.
Oh nam!
Aamupalaksi söin proteiinipatukan.

Iltavuoroon töihin otan mukaan eilen tehtyä riisiä, kanaa ja curry kastiketta.
Tottakai mulle sopivin annoksin. Eli PIENIN annoksin.

Iltapalaksi rahka tai proteiinipatukka.

Seuraava punnitus on torstaina.
Ja eilen sorruin syömään MELKEIN KOKO LEVYN SUKLAATA... Koin pienoisen romahduksen!! :/
Tämä päivä täytyykin vetää astetta tiukemmin.


Lupasin Teille kuvia muuttuneesta minästä....
Okei. No otin kyllä kuvat, mutta onnistumis takeita EI OLLUT....
Mutta katotaan ny näkyykö niistä mitään eroa sitte...

Tässä tämä ah niin ihana lähtötilanne Rodoksen auringosta. Ja kiinnittäkää toki huomiota tähän
ylettömän hyvin muokattuun kuvaan, jossa pärstä on poistettu... Avot!

Ja tässä on tilanne nyt.
Viimeisten tietojen mukaan -16,1kg ja -17.1%.
Ja kuten huomaa... Edelleen on läskiä rullalla selässä... Vatta on isoisoiso...
Ja työtä riittää kaikkinensa.
Mutta ehkä tilanne on vähän parempi kuitenkin kuin mitä tuossa ylemmässä kuvassa.

Tänään mulla on edessä iltavuoro ja ehdinkin jo harmitella etten pääse salille enkä lenkille illalla,
kun ylempi voima kuuli voivotukseni ja päätti työntää lumet katolta suoraan oven eteen...
Mie ihan hitokseen jouduin lumitöihin!
Ja aamulla kävin lasten kanssa lenkilläkin. Eli sain mie liikunnalla tänään kulutettua kuitenkin melkein -500kcal ja sen mitä töissä tulee vielä huhkittua.
Ihan mukavasti.
Kun muistaa tänään nuo syömiset vain pitää maksimissaan siinä 1300-1400kcal rajoissa.

Mutta semmoista tänään!

Kummituksia ja muita outouksia

google kuvahaku

Perin kummallinen uni viime yönä, niin todentuntuinen...
Odotin muka kaksosvauvoja ja ultraan mennessä järkytys oli suunnattoman suuri...

Ultrasta näkyi miten toinen oli tyttö ja toinen poika. Molemmilla oli enkelin siivet selässä ja tämä poika vauva yritti pitää kiinni tyttövauvasta, joka vain yhtäkkiä lipui pois näkyvistä... Tyttövauvan myötä katosi myös poikavauva.
Eikä missään vaiheessa selvinnyt, että miten minun raskaudelle kävi, koska loppu viimein niitä vauvoja ei enää ollut kohdussa ollenkaan.
Tunsin suunnatonta surua, masennusta ja ikävää niitä omia enkelivauvoja kohtaan.
Pelottavan todentuntuinen uni.

Aamu muutenkin vahvisti taas minun tuntemuksia siitä, että tässä talossa jälleen kerran oli minun ja lasten lisäksi myös joku muu, miehen mentyä töihin.
Kello oli aamulla seitsemän kun heräsin kolisteluun ja ihan selviin ääniin, että keittiössä tehtiin leipiä tai muuta vastaavaa.
Mietin, että mies ei mahollisesti vielä ole menny töihin vaan on vähän myöhässä ja siellä kolistelee...
Lähdin käymään vessassa, huomaten, että mies todellakin oli töihin jo mennyt...
Syytä kolisteluun ei löytynyt.
Kävin vessassa ja menin takaisin sänkyyn, en meinannut saada unta.
Kääntyilin kyljeltä toiselle ja jäin katsomaan eteiseen... Hahmo kulki edes takaisin, aikeenaan vetää takkia päälle.
Hitsit... Oliko se kuitenkin se mies...? Jos se oli vain käynyt laittamassa auton käyntiin ja se sitten kuitenkin oli kolistelun ja kaiken muun takana...
Nousin ylös ja lähdin kattomaan.
Ei, ei ollut mies.
Iho nousi kananlihalle ja hipsuttelin takaisin sänkyyn.

google kuvahaku

Mulla tunnetusti kyllä on hyvä mielikuvitus.
Näen mörköjä sielläkin, missä niitä varmasti ei ole.
Mutta mikä lie!

Eilinen päivä hurahti kokonaisuudessaan töissä.
Aamulla kävin vanhimman pojan kanssa ennen töihin menoa tunnin lenkillä, vetäen häntä stigassa ja työpäivän huhkin ku hullupäinen!
Syönnitkin meni paremmin kuin hyvin.

Tänään onki vuorossa heti miehen kotiuduttua salihommia ja salin jälkeen ulkoilua.

Pelottavan äkkiä hupenee aika. Kaksi viikkoa viimeiseen punnitukseen ja mie rohkenen väittää, että minun paino junnaa vaan paikallaan...
Ei hyvältä näytä ei, kisa mielessä.
Taitaa voitto jäädä vaan haaveeksi.

Mutta syksyllä pitää olla kyllä niin viimeisen päälle kunnossa. Täytyy vertailun vuoksi yrittää muistaa seuraavaan postaukseen laittaa tämän hetkinen tilanne kuvana!

Perjantai.. melkein kolmastoista ainaki??

FUCK!!
Voi miten paska päivä alusta loppuun.

Nyt neiti on jotenki tuon iki-ihanan reiman pukunsa sotkenu öljyyn,
eikä helvetilläkään pois.
Minua harmittaa niin niin niiiiiiiiiiiin paljon, että sitä ei voi sanoin kuvata!
KetuttaaVituttaaHarmittaa....

Yritin kaikkeni, ostin vanishit sun muut paskat ja kalliit möölit, eikä mitään tehoa....

Poikia on vaivannu taas se korvattomuus....
Sano mitä halus ni ei korvia ko koristeena...

Tämä oli näin iloinen ja hyvä postaus.

Minua vituttaa.

Kuittaan.

Ja lähen ehkä syöhmään suklaata.... AAAAAAAAAAAAAARKH!

google kuvahaku

Mie ihan hitokseen romahan...

Mulla ei yhdelläkään lapsella tähän asti ole ollu silmätulehdusta, mutta nyt jostain kummasta

meidän pikku Venla on senkin onnistunut nappaamaan.

Oltiin tänään tk:ssa puolitoista tuntia ja mulla meinas usko loppua siihen helvetin jonottamiseen!

Jonottamiseen ilman jonoa.

 

Saatiin kuitenkin silmätipat ja voiteet ja yritinkin niitä tippoja tuossa laitella ennen ku hän meni päiväunille, mutta sanokaa nyt ystävät rakkaat te joilla asiasta kokemusta on,

että miten noin pienen yksi ihminen saa pysymään paikoillaan ja vieläpä

pitämään sitä silmää niin auki, että sinne ne tipat saa sujahtaan?

Mie voin kertoa, että ei mitenkään, mutta jotenkin kuitenkin...

Eiköhän ne menny ainaki ees sinne päin.

Helpompi sitten laitella uuestaan ku isi tulee kotiin ja voidaan yhdessä kiusata tuota pientä niiden tippojen kanssa...

 

Eipä mitään, otatin itestäniki tulehusarvot ku yskä ja nuha ja kurkkukipu jatkuu jatkuu jatkuu...

Mutta se on täällä perällä nyt kuulemma ihan normia.

Eli ei kai mitään hätää siis.

Ja mie oon niin myötäeläjä näissä taudeissa, että mie ihan selvästi nyt tunnen miten minun silmiä kutittaa... Onkohan mulleki tulossa silmätulehus?

Sehän tässä pahin painajainen onki, että se tarttuu meihin kaikkiin, mikä on mahollista.

Mie en TODELLAKAAN meinaa olla silmät turpeana kaupan kassalla?

Neva hööd....

 

Eilinen meni vituiksi ko jeesuksen pääsiäinen koko laihdutuksen kannalta...

Päivä meni hyvin ja mikä minuun illala tuliki, että minun piti... Että minun perkele kuitenki piti vetää sitä pullaa ihan kaksin käsin ku mies sitä nosti sulamaan.

Ajattelin, että no ei se nyt haittaa, olen tänään liikkunu kuiten ja syömisetki on olleet niukat....

Mutta ei.

Kyllä se aamulla puntarilla näky. Neki helvetin pullat.

 

Täytyy nyt tämä päivä vetää taas mahdollisimman tiukkaa linjaa.

Mummo soitteli lapsia pannarille ja jäätelölle pienimpien unien jälkeen... Ja minun pitäs ne notkuvat herkut välttää?
Mistä nyt tähän hätään se tiukka itsekuri?

 

Muutenki niin usko menny koko kisan voittamiseen.

Siitä haaveilee, mutta jotenki sen tietää, että ei ite ole se onnekas kuitenkaan, vaikka nyt johossa onki.

Ja sitte ku viime yönä näin unta, että jäin viimiseksi koko kisassa

ku pyörryin jännityksestä siinä tilaisuudessa... Daa....

 

Mie hitokseen romahan.

 

google kuvahaku



Loistava fiilis

Eilen lupasin itselleni, että tänään EN treenaa.
Eilen kulutin liikkumalla -1258 kcal, tein kaksi tunnin kävelylenkkiä ja liki puolentoista tunnin salitreenin (lihaskunto). Hurjaa rääkkiä olleet kaksi viimeistä päivää...
Mutta tästä pyhästä lupauksesta huolimatta, vetasin DVD:n avustuksella Jillianin vetämän treenin, joka kesti 35 min. Tsiissuma kristus... Hiki virtaa vieläki ja syke varmaan edelleen hakkaa 140.

google kuvahaku

Kotijumppana tuo oli äärimmäisen tehokas ja raskas!
Kaloreita tuon puolen tunnin aikana poltin -307kcal. Ajatella! Jos olisin jatkanut toisen samanlaisen session vielä heti perään niin se ois auttamattomasti tuplaten tuo määrä. Vau!

Muusta liikunnasta tänään ei auta edes haaveillakkaan.
Mulla on iltavuoroon töihin meno ja aika ei riitä näin olleen aiempien päivien rääkkeihin.
Mutta huomenna on vapaa päivä ja huomenna taas pistetään itsensä likoon.

Meiän ohjaajalta olikin tullut s-postia, jossa sanottiin,
että kaikki niksit käyttöön... Ja täysi treeni päälle. Loppu kiri, aikaa kolme viikkoa!

Miten jännät kolme viikkoa!!
Eipä se sitten ihme, että suklaata ei olekkaan sen ihmeemmin tehny mieli viime päivien aikana?
Täysi keskittyminen siinä, että paino tippuu!

Oman puntarin mukaan mulla oli TÄNÄÄN tippunu paino Lauantaista (viidessä päivässä) tasan 1kg.
Eli mie ehkä yllän ainaki siihen puolentoista kilon viikko pudotukseen ku seuraavan kerran lauantaina käyn puntarilla ;)
Toiveissahan olis se -2kg/per viikko VÄHINTÄÄN nyt tämän loppu kolme viikkoa, mutta se vaatii uskomattomat voimavarat liikkua ja säilyttää itsekuri!
Kyllähän minusta siihen on?

Fiilis on loistava!

Touhukas aamu



google kuvahaku







 

Olen ollut tänä aamuna kovasti touhukas, verrattuna aiempiin aamuihin tai päiviin.

Mistä lie tämäkin virtapiikki minuun iskostui?

Joka tapauksessa aamulla tein lapsille ruoaksi verilättyjä ja perunamuusia. Oh nam..

En ees muista koska olisin tehny niin hyvää muusia!

 

Sitten syönnin päätteeksi imuroin ja käytiin kaupassa hakemassa leivonta tarvikkeita ja leipasin lapsille suklaapiirakan.

Niin. Tässäpä se juju nyt sitte tuleeki... Lapsille leivoin ja itsekin sorruin syömään kaksi ISOA palaa.

Dämet.

Ja kun kirjasin tähän astiset syönnit kalorilaskuriin, meinasin revetä liitoksista kun huomasin miten suuren kalorimäärän nuo kyseiset suklaapiirakka palat vei.

Ei hätä ole tämän näköinen.

Olen joka tapauksessa lähössä illalla viimeistään lenkille kuluttamaan nuo piirakat ja vähän enemmänkin.

 

Eilinen päivä oli kyllä niin liikunta rikas, ettei mitään rajaa!

Käytiin ensin veljen vaimon, heidän tyttären (minun kummityttö) ja minun lasten kanssa 4,6km:n lenkki. Ja joo, matka ei ole mitenkään pitkä, ei... MUTTA

mie vedin perässäni kahta stigaa ja kolmea lasta.

Tuo lenkkeilyreissu poltti mulla -638kcal!

Lenkiltä kun selvittiin kotiin, lähdin samalta istumalta kuntosalille ja salilla sain kulutettua -622kcal.

Hirveen hyvin liikuttu eilen siis. Syötyjä kaloreita eilettäin tuli noin 1850kcal.

Vähemmänkin olis voinu, mutta reilusti miinukselle jäi kaikesta huolimatta.

 

Tänään pitäs pyrkiä kuluttamaan vähintäänkin saman verran, mutta luulenpa, että jää haaveeksi vain.

Huomenna mulla on töissä iltavuoro, joten täytys onnistua heti aamusta käyä lasten kanssa lenkillä. Jo ennen syöntiä.

 

 

google kuvahaku

 

 

Flunssa on muuttunut taas vaihteeksi pahempaan suuntaan, kuinkas muutenkaan?

Nyt mulla ei kuitenkaan ole aikaa pysähtyä sitä parantelemaan.

Toivottavasti ei tämä tästä ainakaan enää pahemmaksi muutu.

 

Nyt iski hirveä morkkis niistä suklaapiirakoista...

Näin jälkeen päin...

Perkele ko sitä pitää olla niin perso ja heikko tuolle makealle!! ARKH!

Viimeiset kolme viikkoa!

Tänään oli punnitus, ja yllätyin iloisesti. 
Melkein teki taas mieli tanssahdella tasajalkaa ja kiljaista pari riemu huutoa, mutta maltoin mieleni kuitenkin.
Jos oman puntarin mukaan paino onkin prosentuaalisesti tippunut sen 17,95% (mikäs päivä siitä kirjoitinkaan...) niin jopa ohjaajan puntarilla painonpudotus oli
17,1% ja minusta se on hyvin! Kilon verran vähemmän näyttää kotipuntari ku tuo millä meidän viralliset punnitukset tehdään!

Mutta tämä stressi... Tämä mielettömän suuri ahdistava stressi... se on suuri häiriötekijä painonpudotuksessa.
Ja miten se näkyy?
Ylenpalttisena hermostumisena, äkäisenä käyttäytymisenä, puristavana tunteena rinnassa.... Hermot menee KOKO AJAN esimerkiksi lasten jatkuvaan tappeluun, huutoon ja riitelyyn... Se vähäinenkin kärsivällisyys on kadonnut kuin tuhka tuuleen...
Sitä vain miettii koko ajan, että miten mie nyt etenen tulevat kolme viikkoa, että tulos olisi mahdollisimman hyvä? Paljon mie liikun ja paljon mie syön?
Ajatukset pyörii vain ja ainoastaan mukana tässä kisassa, laihduttamisessa ja sanattomassa itsensä tsemppaamisessa!
Ja siinä, että sitä pistää itsensä TÄYSIN likoon tähän projektiin. Näihin viimeisiin kolmeen viikkoon...

Ei tämä ole helppoa. Ei oikeastikkaan ole...
Tässä on niin vahvana taustalla se ryhmän paine, oma onnistumisen tarve ja järetön henkinen painolasti.
Kun nämä viimeiset kolme viikkoa on takana, saa huokaista helpotuksesta.

Ja kyllähän se tänä aamuna tuntui eräässä kaupassa käydessä, kun myyjä sanoi, että "ei sinusta nyt sillai huomaa... tai huomaa tietenki.. mutta ei niin selvästi..."
Melkein pisti polvilleen.
Onko tosi, että ei MELKEIN -20kg näy missään???
Jos vaatekoko on pienentynyt 2-3 numerolla, niin sitä EI HUOMAA? Meinas tulla itku.
Turhaa työtä kaikki tyynni?
Läski ennen, läski nyt, läski aina. Vitutti.
Mutta päätin, että paskat kaikesta tuollaisesta nakkaan... Täytyyhän se muillekin näkyä, jos sen itsekin peilistä katsoessa huomaa!?

Tämä aamu sai muutenkin taas minun niskakarvat pystyyn.
Joka jumalan asiasta nuo lapset keksiiki tappelun saada aikaseksi...
Ja se, että niitä oikeasti on nyt kolme ja KAIKKI niistä osaavat tuon tappelun jalon taidon..
Kuka saa laittaa ulko-oven kiinni... "En riisu!" "En pue!"
Puhumattakaan ämpärillisestä legoja, läjästä palapelejä... kuka saa ruoan ekana pöytään ja lusikan ensimmäisenä haettua... ja aina tottakai siitä samasta lelusta mikä jo toisella kädessä on...
Listaa vois jatkaa loputtomiin...

Täytyy nyt odotella, että neiti nukkuu päiväunet ja lähteä repiin kaikkia kolmea stigassa perässä pitkin jalkakäytäviä ja puoli neljän aikaan lähtis valloittamaan kuntosalia.

Palataan taas asiaan kun henkiset paineet kasvaa niin suuriksi, että ne pitää purkaa kirjoittamalla.

Matka varattu!

Nyt se on sitten tehty.
Matka aurinkoon ja lämpöön varattu.

Syyskuun 14 päivä kone lennättää meidän tyttöporukan Turkin Alanyaan.
Sitä ennen on hurjasti töitä saada itsensä timmiin rantakuntoon,
jospa tällä kertaa voisi näyttäytyä jopa bikineissä!

google kuvahaku
 

Mutta aikaa on yli puoli vuotta. Niin matkaan kuin myös siihen että voi treenaamalla  hankkia sen unelmien vartalon.
Homma on hyvällä alulla, mutta töitä on vielä tehtävä. PALJON.

google kuvahaku

Kisa-aikaa ei ole enää ku kolme viikkoa. Ja voin kertoa, että tämä järetön kurkkukipu ja hillitön yskä ovat hieman hidastaneet treenaamista,
toisin sanoen en ole treenannut ainakaan KOLMEEN PÄIVÄÄN.
Tänään tein lumityöt ja käväsin Venlan kanssa tositosi pienen kävelylenkin pulkalla.
Huomenna menen iltavuoroon töihin ja
tiistaina ajattelin uskaltautua salille.

Kalorit jäivät tänään kuitenkin alle 1500 ja se on hyvin,
vaikkakin tavoitteena OLI, että viimeiset kolme viikkoa syön 1000-1200 kcal per vuorokausi ja lauantaisin vähän shokeeraisin kroppaa.
Eihän tuo myöhästä ole vieläkään.
Tänäänhän on sunnuntai!
Jos huomisesta alkaen koittais vetää hirveän tiukkaa linjaa tulevat kolme viikkoa.
Nythän voitto on tarpeen kun matkakin on varattu ;) Kovat piippuun.

Että sellaista tänään.