Kummituksia ja muita outouksia

google kuvahaku

Perin kummallinen uni viime yönä, niin todentuntuinen...
Odotin muka kaksosvauvoja ja ultraan mennessä järkytys oli suunnattoman suuri...

Ultrasta näkyi miten toinen oli tyttö ja toinen poika. Molemmilla oli enkelin siivet selässä ja tämä poika vauva yritti pitää kiinni tyttövauvasta, joka vain yhtäkkiä lipui pois näkyvistä... Tyttövauvan myötä katosi myös poikavauva.
Eikä missään vaiheessa selvinnyt, että miten minun raskaudelle kävi, koska loppu viimein niitä vauvoja ei enää ollut kohdussa ollenkaan.
Tunsin suunnatonta surua, masennusta ja ikävää niitä omia enkelivauvoja kohtaan.
Pelottavan todentuntuinen uni.

Aamu muutenkin vahvisti taas minun tuntemuksia siitä, että tässä talossa jälleen kerran oli minun ja lasten lisäksi myös joku muu, miehen mentyä töihin.
Kello oli aamulla seitsemän kun heräsin kolisteluun ja ihan selviin ääniin, että keittiössä tehtiin leipiä tai muuta vastaavaa.
Mietin, että mies ei mahollisesti vielä ole menny töihin vaan on vähän myöhässä ja siellä kolistelee...
Lähdin käymään vessassa, huomaten, että mies todellakin oli töihin jo mennyt...
Syytä kolisteluun ei löytynyt.
Kävin vessassa ja menin takaisin sänkyyn, en meinannut saada unta.
Kääntyilin kyljeltä toiselle ja jäin katsomaan eteiseen... Hahmo kulki edes takaisin, aikeenaan vetää takkia päälle.
Hitsit... Oliko se kuitenkin se mies...? Jos se oli vain käynyt laittamassa auton käyntiin ja se sitten kuitenkin oli kolistelun ja kaiken muun takana...
Nousin ylös ja lähdin kattomaan.
Ei, ei ollut mies.
Iho nousi kananlihalle ja hipsuttelin takaisin sänkyyn.

google kuvahaku

Mulla tunnetusti kyllä on hyvä mielikuvitus.
Näen mörköjä sielläkin, missä niitä varmasti ei ole.
Mutta mikä lie!

Eilinen päivä hurahti kokonaisuudessaan töissä.
Aamulla kävin vanhimman pojan kanssa ennen töihin menoa tunnin lenkillä, vetäen häntä stigassa ja työpäivän huhkin ku hullupäinen!
Syönnitkin meni paremmin kuin hyvin.

Tänään onki vuorossa heti miehen kotiuduttua salihommia ja salin jälkeen ulkoilua.

Pelottavan äkkiä hupenee aika. Kaksi viikkoa viimeiseen punnitukseen ja mie rohkenen väittää, että minun paino junnaa vaan paikallaan...
Ei hyvältä näytä ei, kisa mielessä.
Taitaa voitto jäädä vaan haaveeksi.

Mutta syksyllä pitää olla kyllä niin viimeisen päälle kunnossa. Täytyy vertailun vuoksi yrittää muistaa seuraavaan postaukseen laittaa tämän hetkinen tilanne kuvana!