Mulla ei yhdelläkään lapsella tähän asti ole ollu silmätulehdusta, mutta nyt jostain kummasta
meidän pikku Venla on senkin onnistunut nappaamaan.
Oltiin tänään tk:ssa puolitoista tuntia ja mulla meinas usko loppua siihen helvetin jonottamiseen!
Jonottamiseen ilman jonoa.
Saatiin kuitenkin silmätipat ja voiteet ja yritinkin niitä tippoja tuossa laitella ennen ku hän meni päiväunille, mutta sanokaa nyt ystävät rakkaat te joilla asiasta kokemusta on,
että miten noin pienen yksi ihminen saa pysymään paikoillaan ja vieläpä
pitämään sitä silmää niin auki, että sinne ne tipat saa sujahtaan?
Mie voin kertoa, että ei mitenkään, mutta jotenkin kuitenkin...
Eiköhän ne menny ainaki ees sinne päin.
Helpompi sitten laitella uuestaan ku isi tulee kotiin ja voidaan yhdessä kiusata tuota pientä niiden tippojen kanssa...
Eipä mitään, otatin itestäniki tulehusarvot ku yskä ja nuha ja kurkkukipu jatkuu jatkuu jatkuu...
Mutta se on täällä perällä nyt kuulemma ihan normia.
Eli ei kai mitään hätää siis.
Ja mie oon niin myötäeläjä näissä taudeissa, että mie ihan selvästi nyt tunnen miten minun silmiä kutittaa... Onkohan mulleki tulossa silmätulehus?
Sehän tässä pahin painajainen onki, että se tarttuu meihin kaikkiin, mikä on mahollista.
Mie en TODELLAKAAN meinaa olla silmät turpeana kaupan kassalla?
Neva hööd....
Eilinen meni vituiksi ko jeesuksen pääsiäinen koko laihdutuksen kannalta...
Päivä meni hyvin ja mikä minuun illala tuliki, että minun piti... Että minun perkele kuitenki piti vetää sitä pullaa ihan kaksin käsin ku mies sitä nosti sulamaan.
Ajattelin, että no ei se nyt haittaa, olen tänään liikkunu kuiten ja syömisetki on olleet niukat....
Mutta ei.
Kyllä se aamulla puntarilla näky. Neki helvetin pullat.
Täytyy nyt tämä päivä vetää taas mahdollisimman tiukkaa linjaa.
Mummo soitteli lapsia pannarille ja jäätelölle pienimpien unien jälkeen... Ja minun pitäs ne notkuvat herkut välttää?
Mistä nyt tähän hätään se tiukka itsekuri?
Mistä nyt tähän hätään se tiukka itsekuri?
Muutenki niin usko menny koko kisan voittamiseen.
Siitä haaveilee, mutta jotenki sen tietää, että ei ite ole se onnekas kuitenkaan, vaikka nyt johossa onki.
Ja sitte ku viime yönä näin unta, että jäin viimiseksi koko kisassa
ku pyörryin jännityksestä siinä tilaisuudessa... Daa....
Mie hitokseen romahan.
 |
| google kuvahaku |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti