Hauskaa vappua!

google kuvahaku

Hauskaa vappua!
Mulla onkin olo vaihteeksi taas kuin vappupallolla. On syöty pari päivää tortilloja ja tietenkin unohtamatta kaikkea sitä muuta mitä on syöty.
Se niin sanottu uusi startti kesti taas sen päivän tai kaks, kunnes alkoi tämä vappu aika ja sitä laiskistui kirjaamaan syömisiään ylös ja laskemaan kaloreita ja sitte
antoi itselle taas jälleen kerran luvan vetää syömiset ihan överiksi...
Ja mikä on överi?
En tiiä itekkään. Kai se, että on syönyt kohtuuttoman paljon kuin mitä OIKEASTI pitäs. Sitä se on.

Yritetäänpäs siis etsiä Toukokuun ajaksi selkäranka ja olla koko toukokuu suht tiukoissa kaloriluvuissa ja treeneissä.
Ei mitään "herkuton toukokuu" lupauksia, koska ne ajaa AINA niihin hirveisiin houkutuksiin ja sortumisiin. Ei ei.
Saa herkutella, mutta VAIN SILLOIN kun kalorit oikeasti antaa siihen luvan.

Olen nyt ihastellut nettikaupoista bikineitä syksylle.
TIETENKÄÄN en tilaa niitä, koska aion laihtua tästä syksyyn mennessä n. 15kg.
Josko nyt onnistuis pitäytymään niissä punnituspäivissä, ruoan punnitsemisessa ja ruokapäiväkirjassa...

Kertokaa mistä te saatte revittyä itsellenne sen selkärangan??
Minusta tuntuu että mulla on menny aivan häneksi.

Uusi startti jälleen

Nyt jos koskaan,
tänään sen on PAKKO ALKAA.
Nimittäin laihdutuskuurin.
Laihtumisen sijaan viikon punnitus tulos oli +1,1kg! Hyvin vedetty, eikös vain?
Olen turvoksissa ku mikäki potkupallo,
TOIVON, että pahimmat turvotukset häviää jo tämän ensimmäisen "kurinalaisen" viikon aikana,
ja toivoa myös että tätä kurinalaisuutta kestää enemmän ku kolme tuntia.
Olen ajatellut palata kerran viikossa vietettävään herkkupäivään.
Tämä on nyt tätä ikuista suunnittelua, oikean tien etsimistä...
Haluan tähdätä nyt kaloreiden laskemisen sijaan terveelliseen elämään.
Yritän tänään kuvata päivän ruokailut ja tehdä niistä erikseen postauksen illalla.
Ja päätin sen jo eilen, että nälkä ei saa tulla ja syömisen täytyy olla säännöllistä, niin sillä torjutaan ehkä ne pahimmat "ahmimiskohtaukset".

Illalla uusi postaus mahdollisesti miten tämä aloitus on lähteny käyntiin :)

Läskit johtaa...

Olispa elämäntaparemontti kaikin puolin helppo ja itsekuria vaatimaton muutos.
Mulla ei nimittäin meinaa ottaa enää ollenkaan onkeen tämä laihduttaminen.
Keräsin motivaatiota katselemalla viime syksyn Rodoksen matkan kuvia ja kyllähän se motivoi.
Se pitäis vain joka ikinen heikko hetki kerätä ne kuvat nenän eteen ja miettiä,
että EI TUOLLAISENA TURKKIIN, EI.
Mutta miten heikko luonne mie sitten olenkaan..
Täytyy nyt vain jotenki yrittää päivä kerrallaan alkaa tappelemaan kaikkia mahollisia houkutuksia vastaan ja laskea kalorit näin aluksi minimiin (=1200kcal/pv, treenipäivinä max. 1500kcal/pvä)
jotta se paino lähtis nopeaan laskuun ja motivoituis ite enempi...

google kuvahaku

Huomenna mulla on tukkatohtori ja tiedän jo tarkoin miten hiukseni leikkaan!
En halua pituutta kovin paljoa karsia pois, koska haluan saada hiukset kesällä kiinni...
Mutta täytyy katsoa miten saadaan pää suunniteltua.
Vielä ku löytäis hiusvärin!!

Uusi pyörä... uusi elämä!

google kuvahaku

Tilasin Hobby Hallista Raleigh Donna merkkisen kolmi vaihteisen polkupyörän ja aion alkaa hyperaktiiviseksi liikkujaksi heti huomenna.
(Aivan ku en olis sitä tähän asti ollut!)
Tottakai kävin tänään koe ajamassa kulkupelin heti ku mies sai sen kokoon ja tutkin, että onhan poka makia peli!
Kyllä kelpaa sen ruosteen raiskaaman helvetin ruman vanhan pyörän jälkeen puotella kylän raitteja vähän maireammalla pelillä.

On muutenki karannu "hitusen" verran laihdutus hanskasta. Ei ole vaan ollu mielenkiintoa siihen ja pakottaminen ei onnistu.
Se vaan on niin, että homma lähtee luistaan kun siihen riittää motivaatiota.. Ja suurin muutos on tapahduttava pään sisällä. Ja nyt mulla on ollu kaikkea muuta pään sisällä kun laihdutus.

Huomenna....
Hah, kuten aina. Se on aina se HUOMENNA..
Mutta joka tapauksessa...
Huomenna mie vien läpit hoitoon puoli kymmeneksi ja itsellä kun on töihin meno yhteentoista niin ajattelin ehtiä ennen töihin menoa käydä pyöräilemässä vähintään sen 10km,
illalla käyn sitten kävelylenkillä ja jahka lapset nukkuu lähden toiselle kympin lenkille pyörällä.
Täytyy vain yrittää ehtiä tehdä joku terveellinen ja kevyt ruokakin ennen töihin menoa, ettei tule ahmittua kahvipöydästä yhtään mitään ylimäärästä.

Tänään sain myös uuden fleecetakin, softshell takin ja juoksu kengät.
Ei enää mitään syytä olla lenkkeilemättä.
Etenkään kun se softshell takki oli ku makkaran kuori päällä, joten seuraava tavote onkin että se ei enää niin hirveästi kiristäs joka paikasta :D

Kuten kuvasta näkyy.
Työtä riittää tässä ruhossa taas enemmän ja vähemmän.
Huomenna uusi startti ja tähtäys bikini kuntoon.

Melkeen ehin unohtaa että syksyllä TODELLAKI odottaa se Turkki ja halu bikini kuntoon on kova.
Just nyt sain taas kehitettyä itelleni motivaation.

GO GIRL!!

Myllertävä mieli

Huhtikuu on ollu hankala kuukausi.
Ihan alusta näihin päiviin asti. Monella tapaa.
Tämä kuukausi on ollu täynnä huolta, stressiä ja hampaiden kiristystä joka suuntaan.
Vai onko sitä itse ollut väsynyt ottamaan vastaan kaikki arjen haasteet mitä on eteen lyöty?
Väsynyt olen edelleen.
Jatkuva flunssa piinaa koko ajan,
ja tänään vihdoin päätin, että hyvästi KAIKKI hormonaalinen ehkäisy ja tervemenoa kierukka.
Soitan oman alueen hoitajalle yhden jälkeen ja varaan ajan.
Jospa edes osa tästä pyörremyrsky mielestä tasoittuu kierukan poiston myötä.
Mutta vauvoja ei ole tulossa. Se on fakta.
Ei ainuttakaan enää meille! Huh.

Puhuttiin vähän, että me laitettaisiin jossain välissä uusi kissanpentu.
On niin surkeaa kun tuolle meidän Ahti rievulle kävi miten kävi. Ja jotenki se kissa on niin paljon helpompi hoitoisempi kuin koira... Ja jotenki sitä on tykästynyt ajatukseen että kodissa on lemmikki.
Mutta katsotaan nyt,
koska niitä kissanpentuja alkaa pomppimaan silmille, että vois ehkä bongata meille yhden.

Kyllä mie kovasti ootan syksyä ja viikon reissua Turkissa.
Olen jo niin loman tarpeessa.
Harmi vain tuo laihdutus ei vieläkään saa oikein tuulta purjeisiin.
Eilen kyllä liikuin tosi paljon ja syömisetkin pysyi kurissa, mutta ei niin ole joka päivä. Ei joka päivä jaksa kiinnostaa eikä panostaa.
Tänään on varmaan yksi sellainen päivä.
Lenkille en pääse, ellen illalla puoli kymmeneltä töiden jälkeen lähe, mutta tuskin jaksan... Eikä mulla nyt mitenkään tee herkkuja mieli, mutta mie en vaan tänään JAKSA
punnita syömisiä ja kirjata niitä tuonne kalorilaskuriin. En vaan ihan oikeasti jaksa.
Jos sulkis yhden stressaavan tekijän mielestä pois, niin jos sekään auttais tähän myllertävään mieleen! :)

Mutta sellaista tänään.

Suuri suru

Aamu alkoi hirveällä tavalla.
Meidän rakas kissa jäi auton alle ja kuoli.

Tiedän ihmiset, jotka ajattelee, että
"sehän oli vain kissa" ja "sillähän tuosta pääsitte"...
Mutta mie en ole pitkään aikaan tuntenu näin suurta surua, itkeny näin paljon...
Meille tuo kissa oli perheen jäsen.

Tämä tuntuu niin pahalta,
niin pahalta....

Hermoja kiristävä pääsiäinen

Taivahan vallat!
Onneksi huomenna on viimeinen pyhä päivä ja koittaa arki,
sillä tämä pääsiäinen on ollu aivan karsea.
Lapset on eilen ja tänään (pojat ollatenkin) olleet niinku siipiä vailla. Tapelleet, kitisseet ja korvat on taas toimineet päässä vain koristeena.
Voin kertoa että kyllä mie en enää ees ihmettele, että multa hiukset tippuu tuppoina päästä.
Noiden kanssa hiukset päässä pysys milhän...


Lisäksi mie epäilen että tämä pääsiäinen on tuonut mulle sata lisä kiloa.
Ainaki olo on ku turvonneella potkupallolla.
Nestettä varmaan taas kroppa niin täynnä, kun vettä ei oikeastaan ole juotu nimeksikään
ja syöty on herkkuja PALJON ja päivittäin.
Ajattelinki EHKÄ huomenna tehdä korjaus liikkeen. Mutta eihän se niin varmaa ole sekään.
Somempi olla lupaamatta mitään ku tähän asti
nämä päätökset on olleet tosi huonoja.
Päättäis vain että enpä laihuta, pidän vain painoa paikallaan niin saattais se ihme alkaa tapahtua että sitä alkas laihtuunkin... *toiveissa*

Mutta seuraavaksi motivaatiota sohvannurkasta ja suurimmasta pudottajasta.
Aamusta herätään ja lähdetään reippaana tyttönä aamu aerobiselle.
Toivottavasti paistaa aurinko ja ilma on kaunis!

Äidin pahin painajainen

Hitokseen tämä pääsiäinen sotkee taas nämä laihdutus kuviot ihan kokonaan.

Olen liikkunu tänään oikeasti ku aropupu.

Kävin aamu aerobiset juoksemassa kilpaa aamuauringon kanssa 6km,

päivällä koko perheen kanssa kevyen kävelylenkin 4 km ja

nyt illalla vielä saunan jälkeen päätin, että oispa se vain mukava käydä pyöräilemässä pikku lenkki.

Ja niin kävin 9 km:n pyörälenkinkin.

 

Syömiset on sitte menny mahottoman huonosti.

On syöty suklaata, sipsiä... Tehty pannaria ja syöty sitä jäätelön kanssa...

Epäsäännöllistä ja raskasta, oikein kaloripitosta mättöä.... Kjäh.

 

Ei jaksa masistella syömisten kanssa.

Aletaan murehtimaan syömisiä vaikkapa pääsiäisen jälkeen. Tai ehkä jo sunnuntaina.

Kuhan nyt jossain vaiheessa aletaan korjaileen, että saa kropan kuntoon syksyksi.

Tässähän alkaa tuleen kiire?

 

google kuvahaku

 

Tänään iltapäiväruokailun aikaan tapahtui meillä varmaan jokaisen vanhemman pahin painajainen,

mie en silloin ollu kotona (toisaalta luojan kiitos ja toisaalta voi hyvänen aika).

 

Läpeille oli helppoa ruokaa, ranskalaisia ja nakkeja.

Venla tykkää ku hullu kaiken maailman makkaroista ja nakeista, se on oikea makkara tyttö.

Ja jotenki se onnistui sen nakin palasen vetasemaan niin, että se OIKEASTI meinas tukehtua.

Tulin kaupasta kotiin ja mies tärisi selittäessään, mitä oli tapahtunut.

Neiti oli haukkonut jonku aikaa henkeä ja vasta kolmannella puristuksella se nakki oli yökkirefleksin kanssa tullut ulos. Tyttöki tietysti paniikissa.

Silloin ajattelin, että HUI KAUHEA!

 

Luojan kiitos ei mitään hirveää tapahtunut.

Koska sitähän nyt on varmaan ihan turha edes sanoa, että pahin pelko itsellä on se, että lapsille jotain pahaa tapahtuu.

Tuntuu että niitä haluaa suojata kaikelta pahuudelta, mitä maailmalla on tarjota.

Mulle tuli sellainen tunne, että haluan pitää aina vain kovemmin kiinni lapsistani.

Rakastan niitä enemmän ku mitään muuta maailmassa.

 

Kunpa sitä aina jaksais muistaa miten haurasta elämä oikeasti on.

Elämästä pitää nauttia ja lapsille on annettava aikaa! <3

 

Tällaista tänään.

 

Kertokaas vinkkejä sitten siihen millä ruokavalion sais vihdoin kuntoon...

Mistä motivaatio ja mistä tsemppi?
Muualta ku peilistä :D

Haaste!

Ihan ekaa kertaa mulle napsahti blogissa haaste! Olen ihan intona!
Sain haasteen memmulta ja memmun blogiin pääsee Tästä.

Haasteen tarkoituksen on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan blogeja,joilla on alle 200 lukijaa.

Haaste on seuraavanlainen:

1.Jokaisen haastetun pitää kertoa itsestään 11 asiaa itsestään

2.Haastetun pitää vastata haastajan 11 kysymykseen 

3.Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille

4.Haastettujen pitää valita 11 blogia , joilla on alle 200 lukijaa

5.Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut

6.Ei takaisin haastamista

11 asiaa minusta:

 

1. Minulla on kolme lasta

2. Olen naimisissa

3. Olen 168cm pitkä

4. Asun omakotitalossa joen rannassa

5. Ajan valkoista Toyotaa

6. Olen ikuinen laihduttaja

7. Omistan vakituisen työpaikan

8. Rakastan liikkumista!

9. Omistan kissan

10. Olen täydellisesti joulu ihminen

11. Minulla on äärettömän huonot hermot!

 

Memmun antamat kysymykset minulle:

 

1. Lempiruokasi?

- Jauhelihakastike ja potut :)

 

2. Mitä katsot televisiosta?

- Salatut elämät, Mustat lesket, Suurin pudottaja, Klikkaa mua, Viidakon tähtöset...

Tulikohan tuossa varmasti kaikki :)

 

3. Lempivärisi?

- Turkoosi ja pinkki

 

4. Jos olisit eläin, mikä olisit?

- Lintu

 

5. Suurin saavutuksesi?

- Ehdottomasti nuo kolme maailman ihaninta lasta.

 

6. Mitä aiot tehdä kesällä?

- Odotan suuresti että pääsen rullaluistelemaan ja juoksemaan metsään, pyöräilemään ja uimaan. Ja että saan viettää PALJON aikaa lasten kanssa ulkona.

 

7. Mitä harrastat?

- No se varmaan on tulluki jo aika monesti selville... Rullaluistelu, nykyisin jopa juoksu ja liikunta muutenkin. Sekä blogin kirjoittelu ;)

 

8. Suurin haaveesi?

- Tämä on niin vaikea! Mie en osaa vastata.... Suurin haaveeni varmaan olis opiskella itseni poliisiksi, mutta se on todellakin vain haave.

 

9. Haaveammattisi?

- Se tulikin ilmi jo tuossa edellisessä kysymyksessä. Ehdottomasti POLIISI!

Ollut siitä asti ku puhumaan opin :D Ainaki melkein.

 

10. Vahvuutesi?

- Vahva luonne... Kai?

 

11. Heikkoutesi?

- Helposti periksi antava

 

 

Haastan seuraavat blogit mukaan haasteeseen:

 

My Dreams

Elämää turkukaupungista Ylläkselle vai toisinpäin..?

 

 

Ja nyt tuotan teille hirveän ison pettymyksen koska en muista enempää osoitteita ja olen liian laiska etsimään niitä...

Sorryyy... :) <3

 

Ja nyt kysymykset teille!

 

1. Mitä vielä haluat saavuttaa elämässä?

2. Mikä tekee sinut onnelliseksi?

3. Millainen on luonteesi?

4. Palkitsetko itseäsi saavutuksista? Miten?

5. Hartain toiveesi?

6. Mitä kuuluu nyt?

7. Mikä tekee sinut vihaiseksi?

8. Oletko tyytyväinen itseesi?

9. Huonoin piirre itsessäsi?

10. Millainen kotisi on?
11.  Lempiruokasi?

 

Huh, tuo oli vaikeaa vaikeaa VAIKEAA!

Kerran katoin ja olin kysymyksetki kirjoittanu useampaan kertaan.

Keskiviikko

Mulla on hitokseen särkeny eilis illasta asti päätä, enkä ole vielä oikein löytäny selitystä, että mistä tämä johtuu muuta ku että olen aivan toivottoman väsyny taas.
Venla juoksutti yöllä pariin otteeseen (ei tällaiselle joka on jo ehtiny täysiin öihin tottua, sovi yökukkuilut enää) ja Veetikin näki painajaisia...
Tuntu, että pitkin yötä olin vähän väliä hereillä. -syvä huokaus-

 Aamut alkaa AINA nykyisin parilla kupilla kahvia ja ehdottomasti kaurapuurolla ja 100g:lla mustikoita.

Näistä kahdesta en tämän uuden elämän alkaessa tingi ollenkaan,
paitsi aamuvuoro päivinä töissä jää niin kahvit kuin puurotkin keittämättä.

Joku rajahan marjoissa ja hedelmissäkin ilmeisesti on,
mitä päivän aikana saa syödä koska sisältävät niin paljon hedelmäsokeria,
mutta eilen en piitannut niistä ollenkaan vaan söin iltapalaksi kevyet kaksi omenaa.

Kävin eilen 10 km:n kävelylenkin iltapäivästä ja liekö suuresta kulutuksesta johtuen,
illalla mulla oli aivan ONNETON nälkä. Nälkäisenä nukkumaan. LOL.

----------------------------------->

Rouvan kuuluisa aamupuuro.
Mutta mitä ihmettä....?
Onko teillä muilla ollut sellaista, että aamupuurosta tuntikin eteenpäin niin  nälkä on jo ihan hillitön?
Mie olen nyt parina aamuna kokenu, että vaikka olen syönyt puuron (35g kaurahiutaleita) ja sen 100g mustikoita ja pari kuppia kahvia plus kaikki vitamiini-tonalin-vihreä tee härpäkkeet siihen päälle, niin mulla on ennen
klo yhtätoista kauhea nälkä!
Ottaen huomioon kuitenkin että olen puuron syönyt yhdeksän jälkeen, joskus jopa ennen kymmentä!
Ei hauska tunne ei.
Mutta olisko se, että ne proteiinit on parina päivänä puuttunu lautaselta oikeastaan kokonaan?
Auts.
ISO iso moka.


Tämän päivän lounas koostui ISOSTA salaattiannoksesta
(200g) ja 100g tonnikalasta.
Omaksi harmikseni unohdin kaupasta ostaa raejuustoa,
siitä syystä ne proteiinit nyt puuttuu lautaselta ja siitä syystä tuo nälkä ehkä vaivaa herkemmin.

Välipalaksi syön toisinaan omenan, joskus proteiinipatukan ja joskus joko rahkan tai profeel juoman.
Tänään välipalaksi menee juurikin tuo profeel juoma.
Eilen korvasin päivällisen allevo pirtelöllä, koska en lenkin jälkeen jaksanut enää alkaa vääntämään mitään sapuskaa ja se oli niin naurettavan helppo vetasta lasten kanssa ulkoillessa.

Tänään mulla on taas iltavuoro,
mikä on ihan perseestä koska sen tietää, että lenkkeilyt jää taas väliin, ellen sitten ehdi käydä lenkillä kun tuo piikuli nousee päiväunilta.
Huominenkin työvuoro on ihan sieltä itestään ku pääsen kuudelta töistä. En tiedä ehdinkö suoraan töistä millään lähteä juoksemaan lenkille.

Uudet icepeakin softshell housut tuli eilen ja ne oli jopa sopivat!
Ihanaa sujauttaa itelleen kaksi-kolme numeroa pienemmät housut jalkaan ja todeta, että hitsit kun näyttääkin hyvältä!
Voisin ihan hyvin olla tyytyväinen jo näihin mittoihin.
En ole enää lihavan näköinen, olen normaali painon rajoissa... Mutta nälkä kasvaa aina syödessä ja olen vakaasti päättänyt ennen tyttären 2v synttäreitä Toukokuun loppu puolella päästä alle 70kg:n painoon ja nyt täytyy sen eteen oikeasti nähdä vaivaa ja suomeksi sanottuna melkeenpä KÄRSIÄ.
Onneksi tuo alle 70kg:n luku ei ole kaukana. Kyse on ihan parista hassusta kilosta, niin sen tietää, että mahdotonta se ei enää ole.
Kyllä sitä kiittää itseään siitä, että on päässy liki sadan kilon keijukaisesta edes näihin mittoihin.
Takaisin ei ole paluuta.

Mutta nyt taas ulkoiluhommiin neidin päiväunien ajaksi, ja sitten EHKÄ sinne lenkille, sikäli mikäli vaan millään ehditään!

Aurinkoista päivän jatkoa teille!

Elämäntaparemontti vol ... ... ..

Uudelleen aloitettu elämäntapa remppa on eilen polkaistu käyntiin ja mukavasti sujuu.
Olen aivan liikaa tuijotellut vain puntarin lukuja,
stressannut niistä ja sulkenut kaiken muun kuten oman jaksamisen, oman hyvän olon ja onnellisuuden pois.
Vain se, mitä puntari näyttää on merkinnyt.
Näin ei tule jatkumaan.
Kuun viimeiseen päivään asti olen sanonut koko helkutin stressaavalle kapistukselle heiheit ja keskityn nyt elämään niin, että elän onnellisesti.

Nyt kun alkaa oikein miettimällä miettimään, niin reilun puolen vuoden aikana pää ei ole jaksanu pyörittää mitään muuta kuin kaloreita ja kiloja.
Paljonko kaloreita syöt, paljonko kaloreita kulutat... Paljonko kiloja on tänä aamuna, entä paljonko niitä on viikon päästä.
Ihan kuka tahansa muu voi stressaantua ihan samasta asiasta,
etenkin jos sen oikeasti ottaa itelleen stressinä ja painostavana KAIKKIMULLEHETINYT - projektina... Niinku mie nyt viimisen kuukauden olen yrittänyt tehdä.
Pyh, sanon mie.

Täytyy alkaa juttelemaan peilille nätisti ja vakuuttelemaan, että kaunis oot noinkin ja
ihan hyvältä näytät jo.
Ja kaikki tämä vain siksi, että ois itellä edes vähän parempi olo tuolla henkisellä puolella.

Sitä on nyt vaatinu iteltä aivan liikaa, liian paljon liian suuressa ajassa.
Ja tottakai sitä toivoo, että se paino nyt laskis NOPEAA tahtia että päästäs siihen missä melkeen vois olla jo tyytyväinen... Mutta pitääkö siitä oikeasti vääntää itelleen stressin aihe?
Ei se kannata... Ei siitä tule ko huono olo. Ja sitä tuntuu nyt olevan ihan riittämiin.

Pitäis melkeen piristää itteään vaikka uudella hiustyylillä.
Mutta ku mie en kuitenkaan haluais leikata lyhyeksi ku olen saanu nämä jo melko pitkäksi mutta jotain uutta tarvis.
näin kevään kunniaksi! :)

Mutta nyt mie lähen ulkoilemaan poikien kanssa ku venla on unilla.

P-L-Ö-S-Ö

Liki viikko sitten piti VIIMEISTÄÄN aloittaa "uusi elämä" ja mitä teki tämä rouva?
Veti kaksin käsin kovemmin kaikkea mitä EI SAA vetää.
Kuvista katsoo taas lihava ällötys (vaikkakaan paino ei ole noussut läskit-kisan jälkeen kuin "vaivaiset" 1-2kg joka sekin on liikaa!), peilistä ilkkuu läskit ja itseensä on erittäin vaikea olla tyytyväinen.
Mutta nyt mie olen vakaasti päättänyt kerätä itsekurin rippeet ja motivoida itseäni vaatelehtien uima-asu kuvilla, jotta voin pohtia, että miltä OIKEASTI haluan näyttää kesällä ja sitten myöhemmin syksyllä Turkin auringossa?

Tänään meillä pippaloitiin 6-vuotis bileet kera ihanien vieraiden ja lahjojen
ja nyt minun ei tarvi enää vedota, että en millään voi aloittaa laihduttamaan ku silloin on sitä ja tätä ja tuota... Ja kohtuushan ei missään nimessä tule kysymykseen missään asiassa?
Eipä tieten kun minusta on kysymys.

Mutta huomenna...
Huomenna palataan inspiroimaan uudestaan projektia KEVYEMPI MINÄ....

Pikapostaus

Herranen aika!
Olen kyllä hengissä, vaikka edellisestä postauksesta on kulunut vissiin jopa KOLME kokonaista päivää!
Aivan itsekin säikähdin, että mihin olen aikani hukannut kun ei ole tullu kirjoiteltua.

Minun ihka oma pikku-ukko täytti tänään 6 vuotta.
Miten äkkiä aika on menny, ja miten ihana poika siitä on kasvanut.
Uskomaton söpöliini.
Huomenna meillä on synttäri juhlat ja kovastihan tuo pikkuinen niitä tottakai odottelee.
Ja tulikin mieleen, että täytyy lähteä ilmoittamaan poitsu eskariin heti ku saan tämän postauksen valmiiksi.

Laihdutus sujuu niinku tähänki asti, eli ei suju.
Annan itselleni vielä huomisen armoa, mutta sitten täytyy armonpalojen loppua.

Kävin tänään sentään lenkillä, josta juoksin puolet.
Olen hurahtanut tosissaan tuohon juoksemiseen.

Tilasin uudet kengät, softshell housut ja takin... Niitä odotellessa!
Ihana uusia vaatevarastoa, kun vanha oli jo sen verran kunttanen... :D

Koosta XL kokoon M

Syyskuussa 2013 lähtökohdat oli seuraavat:

Vaatekoko oli 44-46/XL, painoa oli PALJON. Ja ketään tuskin kiinnostaa kuinka paljon se "PALJON" on. Mutta voin kertoa, että sitä oli paljon.
Ei sataa, mutta ei kovin kaukanakaan siitä.

Ite ei ole pysyny muutoksissa aivan satasella mukana, koska tilasin itselleni vaatteita H&M:ltä,
sen tiesin, että housu koko on pienentyny 40:een ja jotku jopa 38 koon housut menee jalkaan,
se oli ihan ok. Sen tiesin.

Mutta sitten kun alettiin mittelöimään näissä kirjaimilla merkityissä koko lapuissa, niin se tuli melkein "shokkina", että mie en ole enää kokoa XL... En ole enää EDES kokoa L!
Vaan vaatekokona menee M!!
HALOO?!

Ei mieli vieläkään voi ymmärtää, että se L:n villapaita, minkä ihan just tilasin oli niin yli suuri, että sitä ei voi vain yksinkertaisesti käyttää!
Ja että se M:n pusero minkä tilasin, oli juuri sopiva.
Ilon asiahan tämä on!
Ja olenhan mie poka iloinen!
Sain tästä uuden kovemman tsempin päälle jatkaa hyvällä tiellä ja pienentää itseäni vielä edes sen kymmenen kilon verran.

Koska hulluhan mie olen jos tähän asti päästessäni heitän pelin kesken,
palaan vanhaan totuttuun "pahaan" ja alan taas lihoa...
Ei kävis enää kyllä mielessäkään. Vaikka ikävä kyllä siihen vanhaan on liian helppo palata, ja
osittain siihen on palattu...
Uusi startti mikä eilen piti alkaa jo... Meni ihan vituilleen TAAS. Mutta kelle se tuli enää yllätyksenä?
Ei mulle ainakaan.
Onni onnettomuudessa, olen naimisissa tuon kalorilaskurin kanssa ja en saa mielenrauhaa jos ei jokainen suupala löydä tietään sinne.
Suurin piirtein tiedän kuitenkin, että jos en tällä syömisellä laihdu, niin en myöskään liho, vaan tässä nyt on jonku aikaa lähinnä ylläpidetty painoa.
Mutta jos nyt pääsis takaisin lasku suuntaan. Päivänä jonakin. Mahdollisimman pian tietenkin.

Tänään on luvassa terapia lenkkeily reissu kaverin kanssa ja illalla ajattelin pistää muun perheen pyöräileen ja juosta itse vieressä sen 4-5km.
Sais tuplalenkit ja toivottavasti hitokseen hyvät kulutukset.

Tänään taidan käydä kaupassa ostamassa taas mahdollisimman paljon vihreää, tehä ruoat valmiiksi itselle, jotta pääsisin edes jonkulaiseen alkuun tässä urakassa...
Mutta ku sitä antaa nyt itelleen liian paljon löysää köyttä ja liian paljon aikaa..
Eikä huomaa, kuinka paljon aikaa valuu hukkaan... Kuinka pian on syksy ja kuinka pian kutsuu Turkki... Tai kuinka pian täällä pohjoisessakin ilmat lämpenee ja saa alkaa kulkemaan kevyemmässä vaatetuksessa.
ITSEKURI, missä olet nyt kun sinua tarvitaan?
Ehkä mie saan sen hiottua kuriin vielä.

Viikonloppuna juhlitaan Veetin 6v synttäreitä ja täytyy yrittää välttää kakun syöntiä.
Onneksi mie en ole kakun ystävä muutenkaan,
ei tuota vaikeuksia.

google kuvahaku

Uusi startti

Kalorilaskuriin tilattu puoli vuotta lisää aikaa,
tänään ja juuri tässä hetkessä alkaa puurtaminen jälleen kohti kevyempää huomista.

google kuvahaku

Olen antanut itselleni aikaa ja yrittäny olla piiskaamatta ja lietsomatta itseäni järkyttävään
stressiin. Päättänyt, että muutos kerrallaan ja pikkuhiljaa...

----- > Aloitan ruoan punnitsemisen ja kaloreissa pitäytymisen tänään.
Ja kyllä, se on pitänyt aloittaa jo paljon paljon aikasemmin, ja osittain aina aloitettukin, mutta sitten se on taas AINA jäänyt. Jospa nyt vihdoin...?

Palaan siihen rytmiin, mikä mulle parhaiten sopii. Siihen, millä onnistuin pudottamaan -20kg.
Näin tiedän, että onnistun jatkossakin.

Tänään mulla on lenkkeily vapaa päivä.
Iltavuoroon töihin meno, ja vanhin poika juuri aamusta tokaisi ensimmäisenä herätessään, että tänään et äiti pääse lenkille.
Lapsikin ilmeisesti turtunut jatkuvaan lenkkeilyyn äidin kanssa.
Olkoon näin.
Huomenna lähden YKSIN lenkille, PITKÄLLE lenkille luupit korvilla. Ah, ihanuutta!

Go Girl!

Ajattelin ottaa niin monesta neuvosta vaarin ja antaa itselleni aikaa sekä olla
itselleni armollisempi.
On tullu stressattua ihan turhaa, ja ihan liian paljon.
Sysäsin mielestäni ehkä jopa yhdeksi päiväksi koko laihdutuksen. Olen liikkunut paljon ja syönyt hyvin...

Tänään illalla oli ilo hypätä vaa'alle ja huomata että KAIKKI ne kk:n aikana kerätyt "plussakilot" edellisestä punnituksesta oli POISSA!
Kyllä!! Yksi viikko ja kaikki ne itketyt ja hartaasti suretut plussat oli kadonneet.
Nyt olen tyytyväinen ja tästä on taas oikein hyvä jatkaa.
Mieli on tällä kertaa ja tällä hetkellä todella TODELLA positiivinen...
Eikä tätä mielialaa juuri nyt latista edes se, että olen huomenna aamusta iltaan TÖISSÄ!

google kuvahaku

Kadotettu motivaatio

Ei pysty käsittään ei.
Toisina päivinä sitä on niin motivaatiota täynnä, että sillä tahdon voimalla vois siirtää vaikka vuoria
ja sitte tulee tyyliin NÄMÄ päivät, jolloin sitä motivaatiota ei ole ollenkaan
ja usko omaan itseensä on aivan olematon.

Peilistä on tänään taas irvistelly semmonen ällötys, etten jaksa edes ajatella
millä ihmeen keinolla saisin tuon kuvotuksen kesytettyä.

Eilen kaikki himot ja halut nousi niin pinnalle, että joo... SÖIN jäätelöä ja SÖIN suklaata.
Kalorit pomppi yli tavoitteiden että heilahti.
Sillä hetkellä ei masentanu pätkääkään, mutta nyt kun sitä kamalaa virhettä katkeruudella muistelee niin johan omatunto soimaa.

Sitä on aina niin ällöttävän helppo ajatella, että kyllä mie huomenna...
Jos mie tänään epäonnistuin, niin huomenna korjaan tilanteen ja pidän kalorirajat tasan siinä 1200-1400kcal lukemissa.

Vielä on toivoa.
Tänään on syöty rohki varoen, ettei taas järkytettäis kehoa järjettömällä kalorilastilla.
Mutta kyllä mulla pyörii taas miljoona houkutusta mielessä.

google kuvahaku

Pakko nyt joka tapauksessa yrittää sinnitellä itsensä taas irti tästä sokerikoukusta, niin vaikeaa ku se tuleekin olemaan.
Kyllä sitä kovasti yrittää itseänsä motivoida, että Turkin matkaan ei ole enää aikaa ku 5kk.
Kokonaiset 5kk aikaa tehdä kropalle ihmeitä.
Ei ole aina helppoa ei.

Lisäksi kun tässä on nyt ollu tosi pitkillä vapailla ja tänään pitää mennä iltavuoroon niin jotenkin AHDISTAA kun tietää, että tänään ei pääse lenkille...
Ja ku haluais vain olla lasten kanssa ja liikkua.

Ei vissiin ole taas yhtään hyvä päivä vaikka miten päin tätä ajattelis :D

Tunnemyrskyt

google kuvahaku

Hauska nähdä millaista tunnemyrskyä tässä käy laihduttaessa.
Aamulla, kuten jo aiempi postauskin sen kertoo,
olin keskellä helvetillistä itseinhoa... Läskiä siellä läskiä täällä - tunnetta.

Nyt olo on taas ihan päinvastainen.
Luottavainen, päättäväinen ja täynnä toivoa onnistumisesta.

Kävin tänään jälleen ystävien kanssa lenkillä,
sai samalla terapeuttisen tunnin siinä lenkkeillessä ja nyt tuntuu, että mie lähden vielä uudelleen tekemään reippaan kävelylenkin.
Tuo raikas ilma ja luupit korvilla on ihan mahtava yhdistelmä. Ja sen jälkeinen eufoorinen fiilis käsin kosketeltavissa.

Mutta jotenki nämä kaikki tunnemyrskyt mitä nyt tulee
olikin ootettavissa.

Huomenna liikutaan tuplasti AINAKIN! :)

Itseinho

google kuvahaku

Näkyykö +3kg kaikille muille yhtä hyvin kuin se näkyy mulle?
Vai olenko mie psyykannut itseni nyt ihan hyiseen itseinhoon noiden kilojen kanssa?

Näen itseni taas aivan järkyttävän lihavana,
tunnen valtavaa  inhoa itseäni kohtaan, että olen antanut tuon +3kg tapahtua kropalleni.

Tunnen enemmän kuin selvästi, miten kaikki vaatteet kiristää ja puristaa.

EI TODELLAKAAN tee mieli suklaata, jäätelöä eikä mitään muutakaan ällöttävää lihottavaa hyvää.
Ehkä mulla jossain sisimmässä kuitenkin on olemassakin sellainen kuin itsekuri?

Olen uusinut tavoitteitani,
ainakin mielessäni.

Asetin tavoitteeksi päästä alle 70kg kesäkuun alkuun mennessä.
Se on kaikkea muuta kuin mahdoton tavoite, koska matkaa sinne ei ole hirveän paljon. (Paitsi nyt nuo kirotut kolme kiloa enemmän kuin mitä alun alkujaan)
Mutta saavutan tuon tavoitteen mahdollisesti jo paljon ennen kesäkuun alkua.

Ensin asetin tavoitepainoksi 58kg syksyyn mennessä,
mutta en halua välttämättä olla niin laiha. 60-65kg on hyvä. Joku luku siltä väliltä.

Nyt täytyy vain jatkaa tätä tsemppiä hurjasta itseinhosta huolimatta.
Liikettä niveliin ja jatkuvaa ruoan punnitusta ja kalorin laskentaa jatkossakin.

Tiedä kuinka hurjiin tuloksiin vielä puolessa vuodessa yllän.
*toiveikas*