Äidin pahin painajainen

Hitokseen tämä pääsiäinen sotkee taas nämä laihdutus kuviot ihan kokonaan.

Olen liikkunu tänään oikeasti ku aropupu.

Kävin aamu aerobiset juoksemassa kilpaa aamuauringon kanssa 6km,

päivällä koko perheen kanssa kevyen kävelylenkin 4 km ja

nyt illalla vielä saunan jälkeen päätin, että oispa se vain mukava käydä pyöräilemässä pikku lenkki.

Ja niin kävin 9 km:n pyörälenkinkin.

 

Syömiset on sitte menny mahottoman huonosti.

On syöty suklaata, sipsiä... Tehty pannaria ja syöty sitä jäätelön kanssa...

Epäsäännöllistä ja raskasta, oikein kaloripitosta mättöä.... Kjäh.

 

Ei jaksa masistella syömisten kanssa.

Aletaan murehtimaan syömisiä vaikkapa pääsiäisen jälkeen. Tai ehkä jo sunnuntaina.

Kuhan nyt jossain vaiheessa aletaan korjaileen, että saa kropan kuntoon syksyksi.

Tässähän alkaa tuleen kiire?

 

google kuvahaku

 

Tänään iltapäiväruokailun aikaan tapahtui meillä varmaan jokaisen vanhemman pahin painajainen,

mie en silloin ollu kotona (toisaalta luojan kiitos ja toisaalta voi hyvänen aika).

 

Läpeille oli helppoa ruokaa, ranskalaisia ja nakkeja.

Venla tykkää ku hullu kaiken maailman makkaroista ja nakeista, se on oikea makkara tyttö.

Ja jotenki se onnistui sen nakin palasen vetasemaan niin, että se OIKEASTI meinas tukehtua.

Tulin kaupasta kotiin ja mies tärisi selittäessään, mitä oli tapahtunut.

Neiti oli haukkonut jonku aikaa henkeä ja vasta kolmannella puristuksella se nakki oli yökkirefleksin kanssa tullut ulos. Tyttöki tietysti paniikissa.

Silloin ajattelin, että HUI KAUHEA!

 

Luojan kiitos ei mitään hirveää tapahtunut.

Koska sitähän nyt on varmaan ihan turha edes sanoa, että pahin pelko itsellä on se, että lapsille jotain pahaa tapahtuu.

Tuntuu että niitä haluaa suojata kaikelta pahuudelta, mitä maailmalla on tarjota.

Mulle tuli sellainen tunne, että haluan pitää aina vain kovemmin kiinni lapsistani.

Rakastan niitä enemmän ku mitään muuta maailmassa.

 

Kunpa sitä aina jaksais muistaa miten haurasta elämä oikeasti on.

Elämästä pitää nauttia ja lapsille on annettava aikaa! <3

 

Tällaista tänään.

 

Kertokaas vinkkejä sitten siihen millä ruokavalion sais vihdoin kuntoon...

Mistä motivaatio ja mistä tsemppi?
Muualta ku peilistä :D