Uudelleen aloitettu elämäntapa remppa on eilen polkaistu käyntiin ja mukavasti sujuu.
Olen aivan liikaa tuijotellut vain puntarin lukuja,
stressannut niistä ja sulkenut kaiken muun kuten oman jaksamisen, oman hyvän olon ja onnellisuuden pois.
Vain se, mitä puntari näyttää on merkinnyt.
Näin ei tule jatkumaan.
Kuun viimeiseen päivään asti olen sanonut koko helkutin stressaavalle kapistukselle heiheit ja keskityn nyt elämään niin, että elän onnellisesti.
Nyt kun alkaa oikein miettimällä miettimään, niin reilun puolen vuoden aikana pää ei ole jaksanu pyörittää mitään muuta kuin kaloreita ja kiloja.
Paljonko kaloreita syöt, paljonko kaloreita kulutat... Paljonko kiloja on tänä aamuna, entä paljonko niitä on viikon päästä.
Ihan kuka tahansa muu voi stressaantua ihan samasta asiasta,
etenkin jos sen oikeasti ottaa itelleen stressinä ja painostavana KAIKKIMULLEHETINYT - projektina... Niinku mie nyt viimisen kuukauden olen yrittänyt tehdä.
Pyh, sanon mie.
Täytyy alkaa juttelemaan peilille nätisti ja vakuuttelemaan, että kaunis oot noinkin ja
ihan hyvältä näytät jo.
Ja kaikki tämä vain siksi, että ois itellä edes vähän parempi olo tuolla henkisellä puolella.
Sitä on nyt vaatinu iteltä aivan liikaa, liian paljon liian suuressa ajassa.
Ja tottakai sitä toivoo, että se paino nyt laskis NOPEAA tahtia että päästäs siihen missä melkeen vois olla jo tyytyväinen... Mutta pitääkö siitä oikeasti vääntää itelleen stressin aihe?
Ei se kannata... Ei siitä tule ko huono olo. Ja sitä tuntuu nyt olevan ihan riittämiin.
Pitäis melkeen piristää itteään vaikka uudella hiustyylillä.
Mutta ku mie en kuitenkaan haluais leikata lyhyeksi ku olen saanu nämä jo melko pitkäksi mutta jotain uutta tarvis.
näin kevään kunniaksi! :)
Mutta nyt mie lähen ulkoilemaan poikien kanssa ku venla on unilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti