Koosta XL kokoon M

Syyskuussa 2013 lähtökohdat oli seuraavat:

Vaatekoko oli 44-46/XL, painoa oli PALJON. Ja ketään tuskin kiinnostaa kuinka paljon se "PALJON" on. Mutta voin kertoa, että sitä oli paljon.
Ei sataa, mutta ei kovin kaukanakaan siitä.

Ite ei ole pysyny muutoksissa aivan satasella mukana, koska tilasin itselleni vaatteita H&M:ltä,
sen tiesin, että housu koko on pienentyny 40:een ja jotku jopa 38 koon housut menee jalkaan,
se oli ihan ok. Sen tiesin.

Mutta sitten kun alettiin mittelöimään näissä kirjaimilla merkityissä koko lapuissa, niin se tuli melkein "shokkina", että mie en ole enää kokoa XL... En ole enää EDES kokoa L!
Vaan vaatekokona menee M!!
HALOO?!

Ei mieli vieläkään voi ymmärtää, että se L:n villapaita, minkä ihan just tilasin oli niin yli suuri, että sitä ei voi vain yksinkertaisesti käyttää!
Ja että se M:n pusero minkä tilasin, oli juuri sopiva.
Ilon asiahan tämä on!
Ja olenhan mie poka iloinen!
Sain tästä uuden kovemman tsempin päälle jatkaa hyvällä tiellä ja pienentää itseäni vielä edes sen kymmenen kilon verran.

Koska hulluhan mie olen jos tähän asti päästessäni heitän pelin kesken,
palaan vanhaan totuttuun "pahaan" ja alan taas lihoa...
Ei kävis enää kyllä mielessäkään. Vaikka ikävä kyllä siihen vanhaan on liian helppo palata, ja
osittain siihen on palattu...
Uusi startti mikä eilen piti alkaa jo... Meni ihan vituilleen TAAS. Mutta kelle se tuli enää yllätyksenä?
Ei mulle ainakaan.
Onni onnettomuudessa, olen naimisissa tuon kalorilaskurin kanssa ja en saa mielenrauhaa jos ei jokainen suupala löydä tietään sinne.
Suurin piirtein tiedän kuitenkin, että jos en tällä syömisellä laihdu, niin en myöskään liho, vaan tässä nyt on jonku aikaa lähinnä ylläpidetty painoa.
Mutta jos nyt pääsis takaisin lasku suuntaan. Päivänä jonakin. Mahdollisimman pian tietenkin.

Tänään on luvassa terapia lenkkeily reissu kaverin kanssa ja illalla ajattelin pistää muun perheen pyöräileen ja juosta itse vieressä sen 4-5km.
Sais tuplalenkit ja toivottavasti hitokseen hyvät kulutukset.

Tänään taidan käydä kaupassa ostamassa taas mahdollisimman paljon vihreää, tehä ruoat valmiiksi itselle, jotta pääsisin edes jonkulaiseen alkuun tässä urakassa...
Mutta ku sitä antaa nyt itelleen liian paljon löysää köyttä ja liian paljon aikaa..
Eikä huomaa, kuinka paljon aikaa valuu hukkaan... Kuinka pian on syksy ja kuinka pian kutsuu Turkki... Tai kuinka pian täällä pohjoisessakin ilmat lämpenee ja saa alkaa kulkemaan kevyemmässä vaatetuksessa.
ITSEKURI, missä olet nyt kun sinua tarvitaan?
Ehkä mie saan sen hiottua kuriin vielä.

Viikonloppuna juhlitaan Veetin 6v synttäreitä ja täytyy yrittää välttää kakun syöntiä.
Onneksi mie en ole kakun ystävä muutenkaan,
ei tuota vaikeuksia.

google kuvahaku