Keskiviikko

Mulla on hitokseen särkeny eilis illasta asti päätä, enkä ole vielä oikein löytäny selitystä, että mistä tämä johtuu muuta ku että olen aivan toivottoman väsyny taas.
Venla juoksutti yöllä pariin otteeseen (ei tällaiselle joka on jo ehtiny täysiin öihin tottua, sovi yökukkuilut enää) ja Veetikin näki painajaisia...
Tuntu, että pitkin yötä olin vähän väliä hereillä. -syvä huokaus-

 Aamut alkaa AINA nykyisin parilla kupilla kahvia ja ehdottomasti kaurapuurolla ja 100g:lla mustikoita.

Näistä kahdesta en tämän uuden elämän alkaessa tingi ollenkaan,
paitsi aamuvuoro päivinä töissä jää niin kahvit kuin puurotkin keittämättä.

Joku rajahan marjoissa ja hedelmissäkin ilmeisesti on,
mitä päivän aikana saa syödä koska sisältävät niin paljon hedelmäsokeria,
mutta eilen en piitannut niistä ollenkaan vaan söin iltapalaksi kevyet kaksi omenaa.

Kävin eilen 10 km:n kävelylenkin iltapäivästä ja liekö suuresta kulutuksesta johtuen,
illalla mulla oli aivan ONNETON nälkä. Nälkäisenä nukkumaan. LOL.

----------------------------------->

Rouvan kuuluisa aamupuuro.
Mutta mitä ihmettä....?
Onko teillä muilla ollut sellaista, että aamupuurosta tuntikin eteenpäin niin  nälkä on jo ihan hillitön?
Mie olen nyt parina aamuna kokenu, että vaikka olen syönyt puuron (35g kaurahiutaleita) ja sen 100g mustikoita ja pari kuppia kahvia plus kaikki vitamiini-tonalin-vihreä tee härpäkkeet siihen päälle, niin mulla on ennen
klo yhtätoista kauhea nälkä!
Ottaen huomioon kuitenkin että olen puuron syönyt yhdeksän jälkeen, joskus jopa ennen kymmentä!
Ei hauska tunne ei.
Mutta olisko se, että ne proteiinit on parina päivänä puuttunu lautaselta oikeastaan kokonaan?
Auts.
ISO iso moka.


Tämän päivän lounas koostui ISOSTA salaattiannoksesta
(200g) ja 100g tonnikalasta.
Omaksi harmikseni unohdin kaupasta ostaa raejuustoa,
siitä syystä ne proteiinit nyt puuttuu lautaselta ja siitä syystä tuo nälkä ehkä vaivaa herkemmin.

Välipalaksi syön toisinaan omenan, joskus proteiinipatukan ja joskus joko rahkan tai profeel juoman.
Tänään välipalaksi menee juurikin tuo profeel juoma.
Eilen korvasin päivällisen allevo pirtelöllä, koska en lenkin jälkeen jaksanut enää alkaa vääntämään mitään sapuskaa ja se oli niin naurettavan helppo vetasta lasten kanssa ulkoillessa.

Tänään mulla on taas iltavuoro,
mikä on ihan perseestä koska sen tietää, että lenkkeilyt jää taas väliin, ellen sitten ehdi käydä lenkillä kun tuo piikuli nousee päiväunilta.
Huominenkin työvuoro on ihan sieltä itestään ku pääsen kuudelta töistä. En tiedä ehdinkö suoraan töistä millään lähteä juoksemaan lenkille.

Uudet icepeakin softshell housut tuli eilen ja ne oli jopa sopivat!
Ihanaa sujauttaa itelleen kaksi-kolme numeroa pienemmät housut jalkaan ja todeta, että hitsit kun näyttääkin hyvältä!
Voisin ihan hyvin olla tyytyväinen jo näihin mittoihin.
En ole enää lihavan näköinen, olen normaali painon rajoissa... Mutta nälkä kasvaa aina syödessä ja olen vakaasti päättänyt ennen tyttären 2v synttäreitä Toukokuun loppu puolella päästä alle 70kg:n painoon ja nyt täytyy sen eteen oikeasti nähdä vaivaa ja suomeksi sanottuna melkeenpä KÄRSIÄ.
Onneksi tuo alle 70kg:n luku ei ole kaukana. Kyse on ihan parista hassusta kilosta, niin sen tietää, että mahdotonta se ei enää ole.
Kyllä sitä kiittää itseään siitä, että on päässy liki sadan kilon keijukaisesta edes näihin mittoihin.
Takaisin ei ole paluuta.

Mutta nyt taas ulkoiluhommiin neidin päiväunien ajaksi, ja sitten EHKÄ sinne lenkille, sikäli mikäli vaan millään ehditään!

Aurinkoista päivän jatkoa teille!

Elämäntaparemontti vol ... ... ..

Uudelleen aloitettu elämäntapa remppa on eilen polkaistu käyntiin ja mukavasti sujuu.
Olen aivan liikaa tuijotellut vain puntarin lukuja,
stressannut niistä ja sulkenut kaiken muun kuten oman jaksamisen, oman hyvän olon ja onnellisuuden pois.
Vain se, mitä puntari näyttää on merkinnyt.
Näin ei tule jatkumaan.
Kuun viimeiseen päivään asti olen sanonut koko helkutin stressaavalle kapistukselle heiheit ja keskityn nyt elämään niin, että elän onnellisesti.

Nyt kun alkaa oikein miettimällä miettimään, niin reilun puolen vuoden aikana pää ei ole jaksanu pyörittää mitään muuta kuin kaloreita ja kiloja.
Paljonko kaloreita syöt, paljonko kaloreita kulutat... Paljonko kiloja on tänä aamuna, entä paljonko niitä on viikon päästä.
Ihan kuka tahansa muu voi stressaantua ihan samasta asiasta,
etenkin jos sen oikeasti ottaa itelleen stressinä ja painostavana KAIKKIMULLEHETINYT - projektina... Niinku mie nyt viimisen kuukauden olen yrittänyt tehdä.
Pyh, sanon mie.

Täytyy alkaa juttelemaan peilille nätisti ja vakuuttelemaan, että kaunis oot noinkin ja
ihan hyvältä näytät jo.
Ja kaikki tämä vain siksi, että ois itellä edes vähän parempi olo tuolla henkisellä puolella.

Sitä on nyt vaatinu iteltä aivan liikaa, liian paljon liian suuressa ajassa.
Ja tottakai sitä toivoo, että se paino nyt laskis NOPEAA tahtia että päästäs siihen missä melkeen vois olla jo tyytyväinen... Mutta pitääkö siitä oikeasti vääntää itelleen stressin aihe?
Ei se kannata... Ei siitä tule ko huono olo. Ja sitä tuntuu nyt olevan ihan riittämiin.

Pitäis melkeen piristää itteään vaikka uudella hiustyylillä.
Mutta ku mie en kuitenkaan haluais leikata lyhyeksi ku olen saanu nämä jo melko pitkäksi mutta jotain uutta tarvis.
näin kevään kunniaksi! :)

Mutta nyt mie lähen ulkoilemaan poikien kanssa ku venla on unilla.

paino nousee... vaatteet kiristää... STOPPPPPPPPP!!!

Hyvää uuden elämän aamua.
Olen todella TODELLA motivoitunut. Kilot, sentit ja kuvat on otettu talteen.
Puhelimeen on asennettu radio nova, jotta lenkillä voisi kuunnella erilaistakin musiikkia kuin mitä mp3 mulle soittaa.

Aamupalaksi söin siis puuron mansikoilla ja raejuustolla.
Kaurahiutaleita 35g, raejuustoa 100g ja mansikoita 100g.
Oli hyvää!

Lounaaksi söin perunaa 60g, makkarakastiketta 70g ja salaattia 130g.
Siitä en ikävä kyllä muistanu ottaa kuvaa, vaikka tarkoitus oli, että jokaisen ruoan kuvaan.

Olen sallinut itselleni kerran päivässä ns. "normaali ruoan" pienin annoksin mitä toisetkin syö.

Päivälliseksi on sitten luvassa iso annos salaattia, 100g kanaa ja vähän raejuustoa.
Välipalaksi luvassa on rahka ja omena.

Odottelen, että pienimmät heräävät päiväunilta ja lähdetään sitte lasten kanssa pyöräilemään.
Onnea on peräkärry pyörässä!
Saa ite kunnon treenin kun peräkärryssä on kaksi lasta ja vanhin poika määrää vauhdin.

Eilinen pyöräily reissu kulutti vain 160 kcal, vaikka Veetin kanssa pyöräiltiin 4,5km

Tänään illalla on siis luvassa lisäksi kunnon kävelylenkki
ja nyt pitäisi alkaa tekeen kyykyt ja lankku.

On onni, että suurin pudottaja tulee tv:stä niinkin usein ku ma-to ja sunnuntainakin.
Saa heikkona hetkenä ammentaa motivaatiota sieltä!

Tänään tosiaan puntarilla säikähdin jälleen. ENEMMÄN KUIN EILEN!
Plussa kiloja on vähää vaille 4...
Nyt todellakin on viimeinen hetki puuttua ja ainaki kuukaudeksi herkut laittaa pannaan.
Herkuttelis vappuna ja jatkais loppu toukokuunki herkuitta.
Mutta ne on vain suunnitelmia, koskaan ei voi tietää onnistuuko näistä yksikään, mutta tahto ja yritys on KOVA!!

En tykkää ollenkaan siitä tunteesta kun vaatteet alkaa kiristää, peilikuva miellyttää entistä vähemmän ja koko ajan ajattelee olevansa läski.
En halua olla läski.
Toki naisella pitää olla mistä ottaa kiinni, en halua olla mikään tuulen raiskaama vinkuheinäkään... Mutta se ei ole kaunista kun joka paikka pursuaa... Perse alkaa muistuttaan seittemän leivän uunia ja vatsa on kaikkea muuta ku timmi.
Ei...

Varautukaa usein ilmestyviin postauksiin.
Tämä on nimittäin pirun hyväksi havaittu tapa välttää syömisen himot...

A

Toiminnan nainen

Olen toiminnan nainen.
Olen vissiin aiemminkin sanonut, että jos mie jotain haluan,
minun ON PAKKO SAADA SE!

Löysin kuin löysinkin blenderin ja tottakai tilasin.
Hintaa sillä ei ollut kuin 24,95e.  Enkä tiedä sitten millainen kapistus on, mutta totta se minun tilanteessa asiansa ajaa?

google kuvahaku

Olen tehnyt comebackin kaloreiden laskemisen ihmeelliseen maailmaan,
jokaisen suupalan punnitsemiseen ja itsekuriin.

Tämä päivä on mennyt ihan helposti, eikä ole tuottanut tuskaa ja ongelmaa.
Kai sitä niin perin pohjin asennoitu siihen vielä EILISEN HERKUTTELUN JÄLKEEN (luitte oikein: mie romahin eilen ja söin hitokseen kaikkea mitä EI OLIS SAANU syä, varmaan miljoona kaloria nielin koko päivän aikana) että ruotuun on pakko palata.
Ja nyt on palattu.

Huomenna menen suoraan töistä kuntosalille hikoilemaan.
Kyllä minusta syksyyn mennessä vielä kunnon bikini beibe saadaan ja kesälläki taidan olla jo homman paremmalla puolella!
Näin mie uskon ja luotan.

Hitokseen kaikkea mielessä...

google kuvahaku

Hitokseen tässä kaiken tuon laihdutus hässäkän keskellä, muistui mieleeni, että multa on EDELLEEN ottamatta Twinrixin (a ja b hepatiittia vastaan) kolmas rokote,
mikä on pitänyt ottaa jo Joulukuun 26.pv!
Kaksi ensimmäistä sain ajallaan ku oli se Rodoksen matka tulossa, mutta matkan jälkeen se jotenki unohtui ja muistui mieleen vasta nyt kun Turkin matka häämöttää puolen vuoden päässä.
Otanpa sen siis pikimmiten, koska todennäköisesti saan siitä siltikin paremman tehon, kuin että jätän sarjan kesken.

Mie ajattelin huomenna tehdä temput ja kattoa suurinpiirtein oman vuorokauden kulutuksen ilman liikuntaa.
Meinasin laittaa aamusta sykemittarin ranteeseen ja antaa sen olla seuraavaan aamuun, niin sais suurin piirtein osviittaa, mitä tämä ruho kuluttaa ja vastaako
kalorilaskurin antamat tiedot edes lähelle sitä kulutusta vuorokaudelle.

Ja meinasinhan mieki, niin ku niiiiiiiin moni muuki bloggaaja ottaa vastaan tämän PALJON PUHUTUN kyykkyhaasteen!

google kuvahaku

Siitähän ei voi olla mitään muuta ku hitokseen hyötyä itselle!

Lisäksi aattelin alkaa jumppaamaan enemmän kotonakin, jos en salille pääse.
Ja tokihan pitäis saada tuo ruokavalio kondikseen ja herkuttelut kuriin.
Kalorit ei ole nyt pomppineet yli ollenkaan, siitä mie olen jopa onnistunut pitämään huolen...
Mutta jotenki pitäis oikeasti varmaan yrittää karsia hiilihydraatteja enempi pois ja panostaa proteiineihin!

Tässä kropassa on hommaa vielä niin perkeleesti, mutta nyt mie vaan venytän ja venytän kaiken uudelleen alottamista... :/
Ja kyllä mie tähän hölläilyyn syynkin tiedän.
Olen puoli vuotta vetäny suht kovaa ja hetken pysähdyksen jälkeen iski totaali väsymys....
Ja ei vain ole yksinkertaisesti jaksanut panostaa...
Mutta enköhän mie ala olla valmis uuteen LASKUUN.... Nimittäin PAINON LASKUUN!!

Fiiliksiä

Kun tämä kisaaminen keskiviikkona tuli tiensä päähän, mie olen ihan
"lupausteni" mukaisesti syönyt ihan mitä haluan, ihan koska haluan ja niin paljon ku haluan.

google kuvahaku

Eikä muuten kaduta pätkääkään.
Ja paljastuihan meillä eräänlainen "yllätys" perjantain juhlatilaisuudessa.
Punnitukset nimittäin jatkuu. Kerran pari kuukaudessa ja syksyllä koko läski ryhmä täältä ja sieltä ja tuolta ja joka suunnalta kokoontuu uudestaan.
Tämä oli hyvä uutinen.
Koska tällä tavoin katsotaan, että sie et vain pääse repsahtelemaan ja siitä elämäntapa muutoksesta tulee LOPULLINEN.

Huomenna mie aloitan jälleen kerran orjallisen kaloreiden laskemisen ja matkaan kohti bikinivartaloa.
Olen miettinyt eräänlaisia välitavoitteita... Milloin ja missä ajassa mitäkin...

Ja yritän kokeilla kuinka kauas herkuton maaliskuu kantais.
Kaksi viikkoa meni meinaan ihan kevyesti, joten kyllä mie uskon, että jos oikein kovasti sinnittelen voisin pärjätä vanhimman pojan synttäreille asti... Eli Huhtikuun 12. päivään ;)
Mutta katsotaan. Ei sellaisia lupauksia, mitkä tietää ettei voi pitää...

Mutta olen miettinyt että jos maalis-huhtikuun vaihteessa olisin tästä pudottanut vielä noin 5kg... Ja sitte pikkuhiljaa saisin pois vielä sen 10-15kg.

Mie liitän ennen ja jälkeen kuvat jahka saan ne muokattua kasvottomiksi :)

Vielä kaksi päivää........

google kuvahaku

No niin. "Läskit-kisaa" jäljellä tämän päivän jälkeen kokonaista KAKSI päivää ja ateriankorvikkeilla ja proteiinipatukoilla on tsemppailtu eteenpäin oikeastaan eilisestä lähtien.
Kalorit pidetään minimissä, ja mie olen nyt todella TODELLA väsynyt.
Tänä aamuna en meinannut jaksaa nousta sängystä, sitä ei ole tapahtunut mulle varmaan ku hurjissa nuoruuden seikkailuissa ...
Hetken hereillä oltuani, rojahdin sängylle ja ITKIN.
Itkin taukoamatta valehtelematta vartti tunnin ja mietin, että mitä vitun järkeä tässä hommassa on??
Näännyttää itteä puoli kuoliaaksi, ettei jaksa kättäkään enää liikauttaa.
Ällös huoli, itku puhdisti nytkin. Ihan niin ku se tekee aina.
Olo keveni, ja mieli parantui juuri parahiksi ku sain rakkaan setäni kylään.
Jaksoin illalla tehdä jopa tunnin kävelylenkin Mp3;t korvilla.

Huomenna oliski luvassa työpäivä... Työaamu... Ja sitten täytyy uhrata ittensä jopa parin tunnin lenkille. Jotenki minua ei töihin meno kiinnosta yhtään... Ei kerrassaan yhtään!
Olen tässä kuumeisesti miettiny, että miten ja mitä mie huomenna söisin, että saisin pidettyä nuo kalorit jopa alle sen 900... Mutta todennäkösesti ainoa ratkasu on just nuo ateriankorvikkeet ja proteiinipatukat.
Jaksaa jaksaa.
Keskiviikko aamuna kello 9:00 on mulla viimeinen punnitus ja homma siltä osin purkissa.
Pitäkää hitokseen peukkuja mulle!
Mie luulen ja olen melkein varma, että hyväksi kakkoseksi tässä kisassa tulen jäämään, mutta on multa nyt kuitenkin kiloja pois KAKSIKYMMENTÄ! Ja sitä paitsi ku kaikkensa antaa, ei voi olla pettynyt.
En mie nyt missään nimessä hävinnyt ole.. Ja ihan taatusti näytän hyvältä Perjantain päätösjuhlassa! ;)

google kuvahaku

Värjäsin tänään hiuksetkin.
Nyt tuo myrkky tuoksuu niin vahvana vieläkin nenässä että ihan henkeen käy... Yöks.

Olen olemassa oikeasti ihan vaalea tukkanen, mutta mie kyllästyin olemaan blondi ja vaalea...
Vuosi sitten Toukokuussa vaihdoin värin punertavaan ja ai hitsit
että mie tykkään.
Sitä paitsi nyt tuntuu että tämä väri sopiikin mulle paljon paremmin ku vaalea! :)

*tuuletus*

google kuvahaku

Tästä alkaa henkisesti ja fyysisesti raskas kuukausi.
Kisa lähenee loppua, ja tänään siirryin taas kakkosesta ykköseksi eli johto asemaan.

Tottakai olen tyytyväinen, koska
elin viikon järjettömässä stressissä ja pelossa että paino on vain noussut.
Yllätys oli suuri.
Aamuinen kehon koostumus mittaus sai minut melkein kilkumaan riemusta.
Olen edistynyt. Tosissaan edistynyt!
Ja paino ei ole junnannut, paino on laskenut!

Haaste olikin lyhyt, mutta raskas..
Kestävyys sukkulajuoksua... Olikohan se niin?
Joka tapauksessa syke hakkasi koko ajan 180 ja kun lopetin, oli syke 186.
Jalat oli maitohapoilla!

Myös paikallis lehti oli koko haasteen ajan paikalla TIETENKIN meitä kuvaamassa ja meistä juttua tekemässä.
Pelottaa odotella, millaista kuvaa ja tekstiä sieltä löytyy.

Mutta tästä on hyvä jatkaa.
Huomenna menen suoraan töistä kuntosalille ja mulle räätälöidään IKIOMA kunto-ohjelma jolla pitäs läskin saada kyytiä.


Eilen otettiin aviomiehen kanssa härkää sarvista kiinni ja lopetettiin vihdoin ja viimein Venlan tuttipulloilu ja yömaitoilu.
Päätin jo silloin aamusta, kun tyttö edellis yönä oli oksentanut, että NYT on tultu viimeistään vauva-ajan tien päähän ja tuttipullo saa jäädä... (neiti JO 1v8kk)
Samoin ku yömaito...
Tyttö on aina hakenut lohtua maidosta,
ollatenkin kun hampaiden teko on ottanut koville.

Ensimmäisen tunnin Venla nukkuikin hyvin ja sitten se alkoi.
"Maitopummon" ikävä.
Päätin myös, että nokkamukistakaan ei enää sänkyyn tarjoilua tule. KERRALLA LOPPU koko maito touhu.

Puoli kahteentoista yötä tyär itkeskeli oikeastaan koko ajan ja vähän väliä,
suurimman osan itkuista rauhoittui kyllä itekseen,
mutta välissä täytyi käydä lohduttelemassa.
Ja sitten ei mitään... Sitten nukuttiin aamuun asti kertaakaan heräämättä tai itkemättä.

Saa nähdä meneekö tämäkin yö yhtä mukavasti.
Kyllä vanhempien sitkeys on se joka vihdoin taitaa tässäkin tapauksessa kiittää.

google kuvahaku

Happy birthday to me!

Alan saada tarpeekseni noista painajaisten riivaamista öistä.
Viime yönäkin olen paennut moottorisaha murhaajaa ja herännyt omaan huutoon.
Valvoin keskellä yötä KAKSI tuntia kun en yksinkertaisesti pystynyt uniltani nukkumaan.
Näitä painajaisia on nyt kestänyt kaksi viikkoa,
ja minua kovasti kiinnostais tietää, että mistä helvetistä ne kumpuaa?!
Onko mitään hirveämpää ku herätä yöllä pimeässä sydän rinnasta ulos hakaten pelon ja kauhun sekaisiin tunteisiin.
Hyi helvetti, että risoo!!

Läpeillä oli tänään viikon ainoa hoitopäivä päiväkodissa ja vein ne sinne, huolimatta siitä että itse olen sairaslomalla.
Olen ollu nyt kokonaista neljä tuntia yksin kotona! YKSIN!!
Ei tähän vois tottua.
Tätä osaa kaivata, tämä tuntuu välissä (kuten nyt) mielettömän hyvältä, mutta ei tähän vois tottua enää....
Olen nyt tämän neljän tunnin aikana korjannu paikat (MYÖS LASTEN HUONEET!!), imuroinut, pessyt pyykkiä, silittänyt verhot lasten huoneisiin ja vaihtanut ne, käynyt tekemässä lumityöt, rötvänny sohvalla ja ollu tietokoneella.
Vielä ois pari tuntia aikaa ja mie meinaan ottaa ihan lunkisti!

Hyvää syntymäpäivää minä!
Täytän tänään kokonaiset 29 vuotta. Vanha!!
Voin kertoa että vuoden päästä starttaa sellaiset pyöreiden juhlinnat päälle, että niistä puhutaan vielä kaksi vuotta myöhemminkin!

weheartit.com

Vituttaa ihan suunnattomasti, miten tämän päivän syömiset on alkanu. PIPARIA JA SUKLAATA! Ja ihan niin paljon ku napa veti...
No voin kertoa, että loppu päivä likimain riudutaan nälässä ku kalorit täytty jo ennen kymmentä aika lahjakkaasti.

Ja se edellinen postaus...
Miehän johdan hitto edelleen. Luojan kiitos ne oli laskenu ne prosentit päin persettä...
Mutta voin kertoa, että tätä menoa johtoasema ei todellakaan ole kauan meikäläisen hanskassa.
Täytyy illalla vielä pikkusen repiä kuntopyörällä...
Mie en jaksa enää ottaa iisisti tuon liikkumisen kanssa!!

Ollaan tyttöporukan kanssa taas suunniteltu rahan keruu operaatiota ja Lokakuuksi matkaa Espanjaan tai Turkin Alanyaan.
Saa nähdä onnistuuko se! Jää nähtäväksi. Mutta voitto tuossa kisassa  edes auttaisi asiaa ;)

Liian kovaa, liian kauan... Lepo on halpa henkivakuutus.

Tänään ihan tosissaan korpesi kuntosalin ohi ajaessa kun näki miten laihdutus ystävä siellä rehki ja itse et päässyt mukaan...

Ja mites muutenkaan tätä itsesääliä on hoidettu ku syömällä oikein hyvin itse tehtyä pizzaa ja paljon paljon suklaata.

Huomenna mie lopetan tämän rypemisen omassa surkeudessani ja alan hoitamaan tätä laihduttamista ruokavaliolla.

Jos jotain nyt olen oppinut, niin lepo TODELLAKIN on halpa henkivakuutus.

Mie tänään ihan vain aikani kuluksi googletin tätä minun "taudin kuvaa" jne, niin pikkuhiljaa alkoi selvitä, ettei ne tyypit minua pahuuttaan varottele tuosta kuntoilusta sairastelun aikana. Kyllä se ihan oikeasti voi kohtaloksi koitua jos ei osaa rauhoittua.

Nyt sitten opetellaan kuuntelemaan itseä vähän paremmin,

ja voin kertoa että aiemmin en ole treenaamaan menossa ennen ku olen itseni saanut kuntoon.

Tämä väsymys on nyt viimeiset päivät lyönyt ankaralla kädellä vasten

kasvoja.

Tänään nukahdin istuvaan asentoon sohvatuoliin. Havahduin hereille kun tyttö kiipesi syliin.

Autoajelulla käynnin nuokuin etupenkillä silmät puoli tangossa...

Olisinko koskaan raskaanakaan ollut näin väsynyt mitä nyt olen?

Luojan kiitos ei tarvi töihin mennä vasta ku tiistaina.

Josko siihen mennessä olis saanut itsensä kuntoon.

Tänään olis ollu iltavuoro, mutta en mie ois siellä jaksanu mitään tehä. En ees paikallani istua nukahtamatta.

 

Paranemisia mulle ja tsemppiä ruokavalion kunnostamiseen! TAAS!

Uusi vuosi, uusi elämä!

Kohta saa heittää hyvästit vuodelle 2013 ja luoda katseen kohti tulevaisuutta.

Mie olen joka vuosi luvannut uutena vuotena aloittaa

elämäntapa remontin ja laihduttaa pois nämä ylimääräset kilot.

Eihän se lupaus siitä toisaalta nytkään muutu muuten ku sanamuodoltaan.

Jos ennen aloitin, niin nyt JATKAN.

 

Vedin tänään suht kovat salitreenit näin joulun jälkeen.

 

 

Vielä ku pääsis tästä sokeri riippuvuudesta helvettiin.

Eilinenki meni iltaan asti ihan hyvin, KUNNES tosiaan tuli se kirottu ilta ja päätinkin, että no ei se nyt haittaa jos vähän menee kalorit yli tavoitteiden...

Jos muutaman suklaa konvehdin tähän syön..

Aamullahan se vitutti kahta kauheammin.

 

Lauantaina söin grilliruokaa, eikä minua jälkeen päin se ees harmittanu.

Se oli ensimmäinen grilliruoka neljään kuukauteen

ja totesin, että se saa olla joskus edes sallittua.

 

Mutta täytyyhän tässä alkaa karsia kokoon sitä kadotettua itsekuria.

Jäljellä tulee olemaan ne hikiset kaks kuukautta ja minun on oikeasti laitettava itseni ihan satasella likoon.

 

Perkele ku tämä helvetin yskä/nuha/röhä/flunssa alkais helpottamaan.

Ei meinaan ole järin fiksua vetää ku hullu pää ravia pitkin ja poikin ku tällainen olotila.

 

Kävin tänään otattamassa hemoglobiinin neuvolassa, kun olin ihan varma, että minun veret on laskenu taas jostain kumman syystä liian alas.... (mullon pari kesää sitten ollut anemia).

Olen ollu nyt viime viikot aivan sairaan väsyny ja kaikkeni antanu.

 

Veret oli hyvät, jopa paremmat ku mitä kuukausi sitten.

Verenkuvakin oli täydellinen mikä kuukausi sitten oli otettu. (Huomasin peräti kysellä VIHDOIN senkin vastauksia)

 

Todennäköisesti treenit ei siis ole kovin hyvä juttu näin puoli kuntoisena.

 

weheartit

 

Mulla on läjäpäin muitakin uuden vuoden lupauksia, mutta ne etsii vielä oikeita sanamuotoja.

Kuinkahan moni tulevanakin vuonna aloittaa saman projektin ku mieki joka vuosi? :)