*tuuletus*

google kuvahaku

Tästä alkaa henkisesti ja fyysisesti raskas kuukausi.
Kisa lähenee loppua, ja tänään siirryin taas kakkosesta ykköseksi eli johto asemaan.

Tottakai olen tyytyväinen, koska
elin viikon järjettömässä stressissä ja pelossa että paino on vain noussut.
Yllätys oli suuri.
Aamuinen kehon koostumus mittaus sai minut melkein kilkumaan riemusta.
Olen edistynyt. Tosissaan edistynyt!
Ja paino ei ole junnannut, paino on laskenut!

Haaste olikin lyhyt, mutta raskas..
Kestävyys sukkulajuoksua... Olikohan se niin?
Joka tapauksessa syke hakkasi koko ajan 180 ja kun lopetin, oli syke 186.
Jalat oli maitohapoilla!

Myös paikallis lehti oli koko haasteen ajan paikalla TIETENKIN meitä kuvaamassa ja meistä juttua tekemässä.
Pelottaa odotella, millaista kuvaa ja tekstiä sieltä löytyy.

Mutta tästä on hyvä jatkaa.
Huomenna menen suoraan töistä kuntosalille ja mulle räätälöidään IKIOMA kunto-ohjelma jolla pitäs läskin saada kyytiä.


Eilen otettiin aviomiehen kanssa härkää sarvista kiinni ja lopetettiin vihdoin ja viimein Venlan tuttipulloilu ja yömaitoilu.
Päätin jo silloin aamusta, kun tyttö edellis yönä oli oksentanut, että NYT on tultu viimeistään vauva-ajan tien päähän ja tuttipullo saa jäädä... (neiti JO 1v8kk)
Samoin ku yömaito...
Tyttö on aina hakenut lohtua maidosta,
ollatenkin kun hampaiden teko on ottanut koville.

Ensimmäisen tunnin Venla nukkuikin hyvin ja sitten se alkoi.
"Maitopummon" ikävä.
Päätin myös, että nokkamukistakaan ei enää sänkyyn tarjoilua tule. KERRALLA LOPPU koko maito touhu.

Puoli kahteentoista yötä tyär itkeskeli oikeastaan koko ajan ja vähän väliä,
suurimman osan itkuista rauhoittui kyllä itekseen,
mutta välissä täytyi käydä lohduttelemassa.
Ja sitten ei mitään... Sitten nukuttiin aamuun asti kertaakaan heräämättä tai itkemättä.

Saa nähdä meneekö tämäkin yö yhtä mukavasti.
Kyllä vanhempien sitkeys on se joka vihdoin taitaa tässäkin tapauksessa kiittää.

google kuvahaku