Voihan itku.
Töissä oli tänään niin vetämätön ja kipeä olo,
kello ei tuntunut liikkuvan eteenpäin ja jokainen tunti ahdisti hitaalla kulullaan.
Kun kello löi viisi ja pääsin töistä, suuntasin suoraan salille hyvin periksi antamattomalla asenteella...
MUTTA
pian oli pakko tunnustaa, että olen kipeä.
Flunssa veti pidemmän korren.
Vasemmalla puolella on ihan sata varma poskiontelon tulehdus.
Lisäksi tuntuu, ettei keuhkotkaan ole ihan kunnossa.
Mutta aamulla soitan päivystykseen.
Joskopa sieltä jotku antibiootit tuohon poskionteloon heruis...
 |
| kuvalähde: FACEBOOK |
Painajaiset ne jatkuu.
Yhtenä yönä löydetään mädäntynyt ruumis, toisena yönä mennään työkaverin kanssa kitarisa leikkaukseen ja se työkaveri vaipuukin koomaan...
Kolmantena yönä istutaan joen rannalla aurinkoisessa kesä säässä ja selitetään tuttavalle, miten syöpähoidot kohta alkaa.
Mutta kenen syöpä? Minun? Jonku lapsistani?
Se jäi epäselväksi.
Kuulun yhteen ryhmään Facebookissa jossa sitte kyselin noiden hillittömien painajaisten perään ja kerrottiin että jouluaatosta loppiaseen on menossa unien pyhät yöt
joissa tulee seuraavan vuoden teemat esiin.
Iskikö viittä vaille paniikki?
Onko minun tuleva vuosi siis elävä painajainen?
Kuolemaa, sairastelua... Kaikkea Ei Niin Mukavaa.
Onko minun tuleva vuosi siis elävä painajainen?
Kuolemaa, sairastelua... Kaikkea Ei Niin Mukavaa.
Onneksi joku sitten kuitenkin osasi lohduttaa, että ne pyhät unet pitää tavallaan "tilata",
eikä pidä sotkea ulkoisiin tekijöihin.
Kieltämättä kaikki nuo unet mitä on pyöriny ny viikon verran taitavat tulla suoraan alitajunnasta.
Taivaan tulista mätänevät ruumiit,
syöpä varmaan salkkareista ja kun sitä nyt niin monella tutulla tuntuu olevan, niin sitä on liikaa pysähtyny miettiin.
Sitä miten hauras on elämä ja lyhyt hetki.
Mie ny rukoilen ja toivon, että saan elää täällä vielä ainaki sen seittemän kymmentä vuotta terveenä.
:)
Mulla meinaa vähän puskeen stressiä nyt tästä
"Läski kisasta".
Kaikki varmasti pistää parastaan, mutta aina tuntuu itestä, että voishan sitä enemmänki tehä, vaikkei varmasti oikeasti voikkaan.
Mutta nyt ku tuli tämä helvetillinen flunssa ja pakkolepo jos joskus haluaa tervehtyä,
ni se masentaa ja ahistaa.
En ole tottunu olemaan paikallaan. Pitää saada liikkua ja treenata!
Mutta enköhän mie huomenissa postaile
josko sinne tohtorille vaikka pääsen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti