Tänään ihan tosissaan korpesi kuntosalin ohi ajaessa kun näki miten laihdutus ystävä siellä rehki ja itse et päässyt mukaan...
Ja mites muutenkaan tätä itsesääliä on hoidettu ku syömällä oikein hyvin itse tehtyä pizzaa ja paljon paljon suklaata.
Huomenna mie lopetan tämän rypemisen omassa surkeudessani ja alan hoitamaan tätä laihduttamista ruokavaliolla.
Jos jotain nyt olen oppinut, niin lepo TODELLAKIN on halpa henkivakuutus.
Mie tänään ihan vain aikani kuluksi googletin tätä minun "taudin kuvaa" jne, niin pikkuhiljaa alkoi selvitä, ettei ne tyypit minua pahuuttaan varottele tuosta kuntoilusta sairastelun aikana. Kyllä se ihan oikeasti voi kohtaloksi koitua jos ei osaa rauhoittua.
Nyt sitten opetellaan kuuntelemaan itseä vähän paremmin,
ja voin kertoa että aiemmin en ole treenaamaan menossa ennen ku olen itseni saanut kuntoon.
Tämä väsymys on nyt viimeiset päivät lyönyt ankaralla kädellä vasten
kasvoja.
Tänään nukahdin istuvaan asentoon sohvatuoliin. Havahduin hereille kun tyttö kiipesi syliin.
Autoajelulla käynnin nuokuin etupenkillä silmät puoli tangossa...
Olisinko koskaan raskaanakaan ollut näin väsynyt mitä nyt olen?
Luojan kiitos ei tarvi töihin mennä vasta ku tiistaina.
Josko siihen mennessä olis saanut itsensä kuntoon.
Tänään olis ollu iltavuoro, mutta en mie ois siellä jaksanu mitään tehä. En ees paikallani istua nukahtamatta.
Paranemisia mulle ja tsemppiä ruokavalion kunnostamiseen! TAAS!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti