Verikokeet ja mörköpeikko olkapäällä

Tavallaan luotan siihen, että ei minussa mitään vakavampaa ole vialla,

mutta tänään kun multa otettiin suht laajat verenkuvat,

peikko minussa heräsi pelottelemaan, että apua... Mitä jos mulla onkin joku vakava

sairaus mitä ei voi hoitaa?

Mitä jos kuolen?

Miten lapset selviää jos äiti kuolee?

Lietson itseäni siihen pelkoon, että ENTÄ JOS...

Onko kellään muulla samanlaista pelkoa?

 

En ihan tarkalleen tiedä kaikkea niitä kokeita mitä minusta otettiin,

paitsi toki ne mitkä itse pyysin (eläin allergiat),

ja kun kyselin niistä, että mitä kokeita ne oli,

niin sanottiin vaan, että ei minun niitä tarvii tietää, lääkäri haluaa vaan sulkea pois erilaisia

mahdollisuuksia. Ok... Tämäpä helpottavaa.

Yhtään ei luonu turvallisuuden tunnetta labran toteamus, että

"Ei ole muuten kenestäkään otettu pitkään aikaan tällaisia kokeita!"

Ahaa, okei! Kertokaa toki enemmän, eihän minua yhtään pelotakkaan!

Itsehän toisaalta enemmänki vaadin laajoja verikokeita, että saisin varmuuden siihen, ettei näiden jatkuvien flunssien ja sairastelujen ohella ole mitään vakavampaa.

Mutta nyt ku mietin, niin miksi en pelkää sitä samaa lasteni kohdalle

koska myös heillä on KOKO AJAN joku flunssa päällä?

Siksi, koska en epäile sen heillä olevan yhtään mitään vakavaa!

Miksipä se sitte itsellä olis?

Joo, allergiaa voi olla... se on Ok. Ei siihen kuole, sen voi hoitaa...

Ja kuinkahan moni vakavampi tauti oireilis vain tällaisina allergian oireina?

 

Ihminen auttamatta AINA ajattelee sitä pahinta.

Mie ainaki.

Ja mie pistän käet ristiin kyynärpäitä myöten jahka alkuviikosta saan noista kokeista tulokset. Tai ehkä kenties jo perjantaina. Ainaki osasta.

Saan heittää nämä luulosairaan mietelmät romukoppaan.

 

google kuvahaku