Hyvästi stressi!

Nyt voin ihan tyytyväisin mielin hyvästellä puoli vuotta kestäneen kisailun ja
alkaa ottamaan rennommin, unohtamatta silti
että olen luvannut Syksyyn mennessä päästä tavoitepainooni ;)

Huomen aamulla kello yhdeksän menen tämän projektin viimeiseen punnitukseen.
Voin olla tyytyväinen, koska tiedän
että tämän parempaan en enää olisi millään pystynyt:

Kaloreita on pidetty alhaisina ja lenkilläkin on käyty. Työpäivät on kaiken tämän niukan energian saannin ja lenkkeilyn lisäksi hoidettu kiitettävästi JALKOJEN PÄÄLLÄ, joilla on -20kg vähemmän painoa...
Ei yksinkertaisesti voi olla TYYTYMÄTÖN.
Voi vain todeta, että tästä on aina vain parempi jatkaa kohti sitä kuuluisaa ja paljon puhuttua "rantakuntoa".

google kuvahaku

Stressi ja se ikävä paino rinnassa on väistynyt,
koska tiedän, että enää en voi tehdä mitään asian hyväksi. Kaikki mitä voi tehdä, on tehty
ja nyt vain odotellaan omaa sijoitusta ja toivotaan, että se on hyvä.
Olo on hyvin seesteinen.
Aion huomisesta lähtien loppu viikon olla laskematta AINOATAKAAN kaloria.
Nauttia ja rentoutua ihan rauhassa... Ihanaa!
Palataan ruotuun taas maanantaina.
Mutta älkää olko huolissanne. Mie EN ANNA painon enää lähteä nousuun, EN KOSKAAN. Se on asia mistä tulen todellakin pitämään huolen.

Huomenna mulla on myös se koekampaus Perjantain pippaloihin tiedossa.
Fiininä töihin. :)

Mutta ei mulla nyt muuta.
Mulla on tosi hyvä ja tyytyväinen olo.

Perjantai postaus

Huomenna aamusta auton keula kohti pohjoista ja  viimeistä kilpailun haastetta.

Haasteen joudun vetään nimellisenä riippakivenä mukana,

koska tämä minun flunssa on ihan posketon.

 

Kalorimäärän laskeminenkin on edessä.

Ehkä huomenna, ehkä vasta sunnuntaina.

Olo on vähän sellainen pöhöpöhö kun ei ole lenkille/salille päässyt kahteen päivään.

Flunssan kannalta hyvä, ettei tule rehkittyä niin hirveästi,

mutta painonlaskun kannalta surkea juttu.

 

Onneksi mulla on viikonloppu vapaata ja pääsen sunnuntaina heti aamusta tyhjällä mahalla tekeen reippaan ja pitkän kävelylenkin ulkona.

Suunnittelin siivoustakin sunnuntaille, mutta jotenki nyt on ihan sellainen fiilis, että se siivous tehdäänkin vasta sitten, kun tämä prosessi on ohi.

 

Stressi nostaa päivä päivältä enemmän päätä ja sitä miettii jokaista suupalaa, että KANNATTIKO vetää... Mutta pakkohan se on syödä,

en mie syömättäkään elä.

 

Tänään mulle huomautettiin mustista silmän alusista.

Mitenkä niin väsyny ja ainaki melkein nälkiintyny? :D

 

Hauskaa viikonloppua!