Pohdintaa

Tämä päivä on menny tosi hyvin niin liikkumisten kuin syömisten kanssa.

Jopa paremmin kuin on odottanut.

 

Mutta selittelyn suomen mestari mie ainaki olen.

Olen perustellu itselleni MIKSI ei kannata totaalikieltäytyä herkuista...

 

Ja mie olen selittäny ne asiat niin hyvin itselleni,

että päätin kumota moiset haihattelut herkuttomasta tupla kuukaudesta.

Pyh!

 

Sen sijaan palasin tuttuun ja turvalliseen.

Tyyliin, jolla pudotin puolessa vuodessa -20kg.

Ja mie tutkin että se tyyli on mulle just se oikea.

----> Kaloreiden laskeminen.

 

 

google kuvahaku



paino nousee... vaatteet kiristää... STOPPPPPPPPP!!!

Hyvää uuden elämän aamua.
Olen todella TODELLA motivoitunut. Kilot, sentit ja kuvat on otettu talteen.
Puhelimeen on asennettu radio nova, jotta lenkillä voisi kuunnella erilaistakin musiikkia kuin mitä mp3 mulle soittaa.

Aamupalaksi söin siis puuron mansikoilla ja raejuustolla.
Kaurahiutaleita 35g, raejuustoa 100g ja mansikoita 100g.
Oli hyvää!

Lounaaksi söin perunaa 60g, makkarakastiketta 70g ja salaattia 130g.
Siitä en ikävä kyllä muistanu ottaa kuvaa, vaikka tarkoitus oli, että jokaisen ruoan kuvaan.

Olen sallinut itselleni kerran päivässä ns. "normaali ruoan" pienin annoksin mitä toisetkin syö.

Päivälliseksi on sitten luvassa iso annos salaattia, 100g kanaa ja vähän raejuustoa.
Välipalaksi luvassa on rahka ja omena.

Odottelen, että pienimmät heräävät päiväunilta ja lähdetään sitte lasten kanssa pyöräilemään.
Onnea on peräkärry pyörässä!
Saa ite kunnon treenin kun peräkärryssä on kaksi lasta ja vanhin poika määrää vauhdin.

Eilinen pyöräily reissu kulutti vain 160 kcal, vaikka Veetin kanssa pyöräiltiin 4,5km

Tänään illalla on siis luvassa lisäksi kunnon kävelylenkki
ja nyt pitäisi alkaa tekeen kyykyt ja lankku.

On onni, että suurin pudottaja tulee tv:stä niinkin usein ku ma-to ja sunnuntainakin.
Saa heikkona hetkenä ammentaa motivaatiota sieltä!

Tänään tosiaan puntarilla säikähdin jälleen. ENEMMÄN KUIN EILEN!
Plussa kiloja on vähää vaille 4...
Nyt todellakin on viimeinen hetki puuttua ja ainaki kuukaudeksi herkut laittaa pannaan.
Herkuttelis vappuna ja jatkais loppu toukokuunki herkuitta.
Mutta ne on vain suunnitelmia, koskaan ei voi tietää onnistuuko näistä yksikään, mutta tahto ja yritys on KOVA!!

En tykkää ollenkaan siitä tunteesta kun vaatteet alkaa kiristää, peilikuva miellyttää entistä vähemmän ja koko ajan ajattelee olevansa läski.
En halua olla läski.
Toki naisella pitää olla mistä ottaa kiinni, en halua olla mikään tuulen raiskaama vinkuheinäkään... Mutta se ei ole kaunista kun joka paikka pursuaa... Perse alkaa muistuttaan seittemän leivän uunia ja vatsa on kaikkea muuta ku timmi.
Ei...

Varautukaa usein ilmestyviin postauksiin.
Tämä on nimittäin pirun hyväksi havaittu tapa välttää syömisen himot...

A

Kohti parempaa huomista

Huomenna sporttinen ja terveellinen minä herättelee itseään taas henkiin ja tekee tylyn potkun kaikelle sokeri mätölle, joka saa sekä mielen että kehon voimaan pahoin.

Kävin aamulla lukemassa karun luvun vaa'alta. Paino oli noussut kokonaista kolme kiloa.
Eihän se mulle yllätyksenä tullut,
pikemminkin yllätyksenä tuli se, ettei se ollutkaan noussu enempää kuin sen kolme kiloa.
Voi olla, että suurin osa näistä kiloista on nesteitä ja ne kilot lähtee suht nopeasti ja vaivatta kun taas vauhtiin pääsee, mutta kyllä se masensi ja pisti miettimään, että
todellako haluaa kropan päästää taas huonoon jamaan.
No vastaushan on mielessä selvä, ei sitä tarvinnu itselle jankkaamaan jäädä.
Huomenna otan viralliset sentit ja kg:t puntarilla. Taidanpa ehkä tehdä kuvakollaasinkin, jotta saan verrata jossain vaiheessa onko mitään tapahtunut.
Eihän tässä voi suunta olla kuin parempaan päin?

Eilinen päivä meidän perheellä vierähti HopLopissa.
Huh, että oli hikinen paikka näinkin vireälle ja aktiiviselle äiti-ihmiselle, joka pomppi ja laski mäkeä lasten kanssa eri tahtiin.
Jos mulla olis ollu sykemittari, sen lukemat olis varmaan ollu aikasen hurjat.
Mutta mukavaa meillä oli!
Ja se riemu ja ilo, mitkä noiden lasten silmistä loisti. Ei sitä mikään voi korvata.
Ne lapset oli päässeet paratiisiin.
Oli niin nautinto itselle nähdä, miten lapset sai ihanaa vaihtelua normaaliin arkeen.

Tänään alkaa AVA:lta Suurin pudottaja.
Ja kyllä!
Nämä ohjelmat toimii minun motivaattorina! TERVETULOA UUSI HUOMINEN!

Ryhävalaan mietelmät

Oikeasti tyypit.
Mulla on niin masentunu ja toivoton olo ku kuukausi on menny laihduttamisen kannalta
ihan vituilleen ja nyt alan epäillä riittääkö painon nousuun edes se kolmekaan kiloa.
On meinaan olleet ihan hanurista nämä syömis tottumukset koko kuukauden.

Olen miettiny sitä kun maanantaina käännän taas nämä tottumukset nurin päin,
että millä mie pidän näppini irti kaikesta siitä roskasta mitä nyt on tullu lapettua kaksin käsin suuhun, kun se heikko hetki koittaa?
Joka ihan varmasti koittaa jo jossakin vaihetta maanantaita. ENSIMMÄISTÄ päivää.
Millä mie kannustan itseni yli siitä?

Olenhan mie maalaillu mielessäni kuvia miltä haluan näyttää syksyyn mennessä.
Ne kuvat ei vastaa sitä mitä olin ennen tätä -20kg projektia. EI TODELLAKAAN.
MUTTA jos näin jatketaan, ne kuvat on just sitä ja vähän enemmän syksyyn mennessä.

Mutta riittääkö se kannustimeksi, pelkkä ajatelma siitä miltä haluat näyttää syksyllä?
Se voi painua unholaan sillä kohtalokkaalla hetkellä ku sokeri riippuvaisen mieli halajaa suklaapatukkaa.
Apua?

En halua syksyllä muistuttaa tällaista:
(omassa mielessä ajattelen itteni tällaiseksi juuri nytkin)

google kuvahaku
 

Haluan kropan olevan syksyyn mennessä enemmänkin seuraavanlainen:

Tai ei ehkä ihan tuollainenkaan..
Näkyvämpiä lihaksia vatsaan...

Mutta se nyt vaatii tiukkaa itsekuria, joka on vielä hakusessa. Se on vaan löydettävä.

Tämä ja huominen aika orientautua ja alkaa suunnittelemaan ja kartuttaan ruokalistaa.

Huomenna kauppaan ostoksille ja teen huomenna valmiiksi parin seuraavan päivän ruoat itselle.
Kyllä se tästä.

Hyvää Huomenta!

Kello ei ole vielä edes kahdeksaa kun aloitan blogin kirjoittamisen.
Nautin niiiiiiin paljon aikaisista aamun herätyksistä kun saan juoda aamukahvini RAUHASSA, lukea lehdet koneelta kaikessa rauhassa, ilman että pienimmät vetää minua hihasta yksi toineen ja toinen toiseen suuntaan...
Vanhin poikani katsoo kissa kainalossa lasten ohjelmia tv:stä,
on omatoimisesti syönyt aamupalansa ja pukenut vaatteet päällensä.
Tällä hetkellä elämä vaikuttaa liian ihanalta ollakseen totta.

google kuvahaku

Tänään lähen kokeilemaan sitä iltavuoroa.
Poskionteloissa kipu on hellittäny, mutta henkeä ahdistaa toisinaan.
Ehkä se johtuu tästä flunssasta,
harvinaisen raakana se kävi pitkästä aikaa taas päällänsä.

Olen suunnitellut eilen illalla sitä tulevaa "8 viikon tehokuuria" syömisineen ja liikuntoineen,
yrittäny motivoida itseäni ja tsempata alkuun.
Alkuhan se aina on se vaikein asia?
Maanantai aamuna punnitsen itseni, mittailen sentit ja aloitan tarkan ruokavalion ja liikunnan. Otan itsestäni tämän hetkiset kuvat ja vertaan niitä kahden kuukauden päästä otettaviin.
Liikunta alotetaan parantumisen mukaan, haluan olla ehdottoman terve ennen ensimmäistäkään salitreeniä.
Tiedän, että suurin vaikeus tällaiselle suklaaholistille tulee olemaan se suklaasta luopuminen...
Mutta mulla ei ole muuta vaihtoehtoa jos haluan voittaa itseni tässäkin haasteessa.
Olen ehdottoman varma, että periksi en nyt tule antamaan ja luovuttamaan.
Tämä ns. tehokuuri tulee olemaan paljon esillä blogissani mahdollisine ruokakuvineen ja liikuntoineen sekä TOTTAKAI omine tuntoineen jotka varmasti alkuun ovat tuskaa täynnä.
Mutta nyt en enää anna periksi.

Tavoitteeksi asetin itselleni, että jos saisin pudotettua kahden kuukauden aikana EDES
sen 5-10kg, olisin onnellinen.
Tottakai mitä enemmän sen parempi.

google kuvahaku

google kuvahaku

Maanantaita odotellessa.
Siihen asti vain kerään itseni hirveään tsemppiin ja motivaatioon. Etsin ne millä potkia takamukselle heikkona hetkenä...

Elämä voittaa ehkä sittenkin...?

google kuvahaku

Eilen olin ihan hitokseen varma, että poskiontelon tulehduksen ja keuhkoputken
tulehduksen lisäksi mulla on vähintään sydänlihaksentulehdus, kuumeeton keuhkokuume ja
aivokalvontulehdus kaiken hyvän lisäksi!
Kävin mielessäni kaikkia oireita läpi ja googlettamalla selvisi, että taitaa olla myös useamman sortin syöpää kropassa.
Mieli pyöri jo niin tämän helvetillisen tukkoisuuden ja flunssan ympärillä, että minusta
tuli hetki hetkeltä luulosairaampi.
Huh.
Onneksi nyt tuntuu, että vihdoin alkaa elämä voittamaan ja hengittäminenkin sujuu jopa nenän kautta.
Enää ei ole raskasta kiveä rinnan päällä ja puristavaa tunnetta kurkussa, kun se hengittäminen oikeasti oli raskasta.
Ja huomenna pääsee jopa töihin iltavuoroon. TOIVOTTAVASTI!
Se olis terapiaa tälle mielelle viikon sairastelun jälkeen.

Ulkona on ollu aivan mahtavia ilmoja.
Nytkin pesin Venlan petivehkeet ja vein ulos kuivumaan.
Muutenkin tein ruottalaisen siivouksen tälle huushollille ( mikä sisältää pölyjen pyyhkimisen, vessan pesun ja lattioiden pyyhkimisen mattojen välistä)
ja hinkkasin antaumuksella jokaisen oven kahvan, josko voitas kohta jättää tämä flunssa taakse.
Ja toivoa ettei seuraava tauti ole jo oven takana vaanimassa.

Meillä oli suunnitelmissa lähteä käyttämään lapsia lauantaina HopLopissa!
Jotain mukavaakin välissä :)
Toivottavasti se ei sitten jää vain suunnitelman asteelle ja päästään tosissaan lähtemään.

Muutenkin olen piristänyt mieltä ajattelemalla aurinkoisia kevät ilmoja ja tulevaa kesää.
Ja siitä miten VIHDOIN haluan näyttää kesällä hyvältä!
Tilata uusia vaatteita ja hylätä ne ISOT ja kulahtaneet rytkyt.

Ostin eilen FIT lehden ja innostuin ihan tosissaan siitä 8 viikon tehokuurista vai mikä lie olikaan...
Ajattelin että pystyisinkö kokeilemaan, edes osittain.
Mutta se jää nähtäväksi.
Mulla on vielä aikaa miettiä tässä! :)

Aurinkoista päivänjatkoa!!

Nyt mie oikeasti romahan...

Otsikko kertoo kaiken.

Kävin tänään UUDELLEEN jo ties monennenko kerran tohtorilla.
Lähdin tutkituttaan poskiontelot kun oli niin hitokseen kipeät ja tuloksena oli kolmet reseptilääkkeet plakkariin.

Tarviiko lie ees kertoa, että jälleen sieltä putkahti kolme päivää lisää sairaslomaa..
Huomenna ollaan oltu  jo TASAN VIIKKO sairaslomalla´, eikä tauti missään vaiheessa ole antanut merkkiä helpottamisesta...
(Paitti että kävinhän mie yhen päivän välissä töissä kokeilemassa, että ei minusta siihen ole).
Kyllä! HAJOTTAA!

Vasemman puoleinen lääkepakkaus on yskään. Mulla oli keuhkoputket TÄYNNÄ limaa.
Yllättävää?
Eipä vissiin ole ollu vähän tuskasta tämä hengittäminen jo pidemmän aikaa.
Keskimmäiset on antibiootit poskiontelontulehdukseen ja oikean puoleisen pitäs joten kuten saada tätä tukkoisuutta helpottamaan. Saattaa olla hyväkin lääke, mutta hirveän hitaasti toimiva.
Keskustelupalstojen mukaan alkaa vaikutus vasta parin päivän sisällä.
Huomenna on siis toivoa voida jo paremmin? Ainaki mitä tähän ah niin ahtaaseen hengittämiseen tulee. Toivon todellakin niin, että tämä alkais jo hellittää....
 
Käytti se puolen päivän aikaan kuumettakin taas 38 asteessa,
palelin ja hytisin peiton alla ja nukuin. I LOVE Burana, joka jälleen päästi minut pahasta ja sai kuumeen laskemaan ja olon ainaki miltei normalisoitumaan.

Täytyy toivoa ja rukoilla niitä parantavia enkeleitä nyt tänne meille vierailulle.
Ei aina jaksais kaikkia tauteja sairastaa rankimman kautta.

Mutta sitten tästä sairastelusta siihen minun toiseen feivoritti aiheeseen, eli laihduttamiseen joka nyt TODELLAKIN on jäissä ollut kuukauden.
Puntarilla en ole käynyt, mutta nyt olen todella.... ja tarkoitan sitten kanssa TODELLA varma kertyneistä plussa kiloista.
Niitä täytyy olla. Niitä ei voi olla olematta, vaan niitä ihan varmasti on. Väittäisin että kuukauden saldo olis 1-3kg plussaa... Vaikka se viimeksi näyttikin jopa miinusta...

Mutta joka tapauksessa.
Nyt en voi jatkaa sata lasissa laihduttamista, mutta olen päättänyt haastaa itseni kuukauden (ja jos hyvin sujuu niin kahden) herkkulakkoon.

Herkuton Huhtikuu.
Mahdollisesti myös Toukokuu.

Ja ne herkut minun osiossa tarkoittaa siis KAIKEN suklaan, pullan, keksin, sipsin, karkin sun muun pois jättämistä. TOTAALISESTI.
Mie haluan nähdä paljonko mulla paino laskee pelkästään sillä, että mie en vain yksinkertaisesti syö herkkuja.
Miehän olen tunnetusti toivoton suklaaholisti!

google kuvahaku

google kuvahaku

Mie piän että siinä on ihan hyvä aloitus uudelle paremmalle elämälle ja kohti syksyä ja bikinivartaloa.
Kyllä tästä vielä hyvä tulee,
uskokaa pois!

Osimoilleen näin!

Tätä ette olis uskoneet kuulevan minun suusta,
mutta mie oikein tosissani ODOTAN että pääsen palaamaan ruotuun.

Tämänhetkinen olotila muistuttaa jätti valasta....

google kuvahaku

Juu ja tiedän, että ylläolevassa kuvassa ei ole valas vaan jonkulainen monkey man.
Mutta muistuttaa ihan minua.

Kuntosaliharjoittelu saa odottaa omaa vuoroaan, mutta miepäs olenkin ihan
tosissaan hurahtanut tuohon "lankuttamiseen".

google kuvahaku

Jahka mie harjaannun tässä normi lankussa, voisin alkaa uumoileen sivulankkua...

google kuvahaku

Joka tapauksessa ollaan taas tilanteessa, että täytyyalkaa urakalla uurastamaan itelleen bikinivartaloa.

Nyt alan valmistella itseäni ja lapsia jälleen päivystykseen.
Eivät ole huomenna hoitokuntoisia joten on miehen vuoro sairaslomailla noiden naperoiden kanssa, kun mie menen aamuun töihin.
Samalla vois kysästä kuinka normisettiä tämä kamala huippaus on...

Melko tyhjänpäivänen postaus tuli joo.

Puntarin yllätys

Tänä aamuna astuin vihdoinkin kauhun sekavin tuntein puntarille... Silmät kiinni ja syvään huokaisten.
Odotin plussakiloja. HUIMASTI plussa kiloja.
Avasin silmät ja näky oli varmaan hauska.
MITÄ IHMETTÄ???
Kuukausi lusmuiltu ja syöty ERITTÄIN epämääräisesti, eikä ensimmäistäkään plussa kiloa!
EI ENSIMMÄISTÄKÄÄN!
Kuumeesta huolimatta askel oli niin kevyt että halusin hyppiä riemusta.
On huomattavasti helpompi sairastaa ja olla rehkimättä, kun tietää että paino ei tosiaan ole noussu :)

google kuvahaku

Ajattelinkin tänään sairastamisesta huolimatta eri tarkkaan tuijottaa syömisiäni.
Eilen tuli vihdoin Fitnesstukun paketti ja kauan odottamat vahvat vihreätee kapselit ja proteiinipatukat.
Lisäksi syön Tonalinia. En ole koskaan ennen kokeillut sitä, mutta katsotaan toimiiko tuo.
Kovastihan sitä on joka tapauksessa ylistetty toimivaksi.

Mutta maltan tuskin odottaa, että pääsen salille vetämään hiki rääkkiä itselleni tai muuten vain tuonne auringonpaisteeseen kävelylle.
Ei toivoakaan.
Eilen sain sohvalta itseni ylös vain buranan voimalla, jolloin kuume puski ulos.
Muuten nukuin ja nuokuin koko ajan.

Mutta tällaista tähän aamuun.
Nyt mulla ei ole ku aikaa niin postauksia mahtaa tulla tiheään jos vain on aihetta.

Kuume

google kuvahaku

Yöllä mittailin puoli kahden aikana kuumetta,
paleli ja jäseniä särki.
Kuumetta olikin 38,9 astetta.
Oli ihan pakko ottaa buranaa, että sai päänsäryn katoamaan ja unta edes vähän.
Kuudelta heräsin ja lähdin töihin.
Niin.
Tollo. LÄHDIN TÖIHIN.
Olin siellä kaksi tuntia ja totesin, että eipä ole minusta työn tekoon.

Mutta tämä on niin tuttua.
Vituttaa lähinnä.
Sitä saa otteen taas liikkumisesta ja syömisistäkin, niin avot se on siinä...
KUUME.

Just päätinki että ennen maanantaita en ees yritä saada itteäni diettaileen YHTÄÄN.
Meillä on viikonloppuna kakkukahvit (voileipäkakkuineenki, nam!!)
kun on tuon aviopuolison syntymäpäivät, niin enpä jaksa miettiä kuume höyryissä mitä kevyttä itelleni nyt tekisin ja liikkumaankaan en pääse.
Mutta en mie meinaa ahmiakkaan.

Mutta ei mulla nyt ole oikeastaan mitään muuta... Kuivat on jutut, mutta kuiva on akkaki....

Palautteet

Monen kirjavaa palautetta omasta laihtumisesta saa kuulla liki päivittäin, suurin osa niistä on kehuja ja päivittelyjä siitä, miten upea nainen olenkaan ...
Mutta tänään eräs nainen mulle sanoi, että kaikki tulee kyllä vielä takaisin... Jos ei kuukauden päästä, niin puolen vuoden päästä.
Tämän hän kertoi suurella elämänkokemuksella laihduttamisen kanssa ja todellisella varmuudella.
Sanoinki, että onhan se varma, että jos niihin tapoihin palaa, mitä ennen laihduttamista oli, niin tuleehan ne takaisin. Ja vieläpä tuplana.
Mutta mie en aio huolia ensimmäistäkään kiloa entisestä elämästäni takaisin.... En nyt, en kuukauden enkä puolen vuodenkaan päästä.
Aion vielä nipistää itsestäni AINAKIN -10kg.
Se nainen jaksoi inttää ja hymähellä tietävästi ja varmana "niinhän me kaikki"-tyyliin...
Paitsi, että se suunnattomasti alkoi risomaan, niin se myös motivoi näyttämään, että lihokaa yksinänne... Mie meinaan vielä tehdä paljon tämän urakan eteen, vaikka nyt tuntuu potkivan vasten.

google kuvahaku

PS:
Nousi muuten kuume...

Syötyjä kaloreita varmasti triljoona...

Tämä päivähän meni vituiksi niinku voi päätellä aamuisesta postauksesta.
Aamulla kauhottiin kaksin käsin ranskalaisia ja nakkeja.... Varmaan miljoona kiloa ja sata miljoonaa kaloria.
Välipalaksi vedettiin suurin piirtein yli puoli levyä suklaata ja jossain vaiheessa vielä lisäksi kaks sataa pullaa...
Sitten vielä syötiin italian pataa... Nakkeja iltapalaksi ja vielä vähän päälle suklaata...
Kaloreita tuli, tuli tuli tuli.
MUTTA

Mullepa tuli tänään se blenderi!
Huomenna alan testaileen sitä ja korjaan huomenna muutenkin nämä ruokatottumukset ihan päälaelleen... Taas.
Vittu ko tämä homma on menny niin aikomiseksi.
Mutta kyllä mie tästä nousen!!

Helvetti ko molen päättäny päästä pikasesti tavoitepainooni, niin jumankauta mie kanssa meinaan päästä....

*päättäväinen*

Maanantai masennus

Ulkona aurinko paistaa täydeltä taivaalta, ilma on kaikin puolin mahtava.
Jostain syystä minun mieli on nyt sysimusta ja olo
muutenkin kuin ruuti tynnyrillä.
Eilen oli hirveä tsemppi päällä, tänään heti aamusta teki mieli lyödä hanskat tiskiin ja
niinhän oikeastaan teinkin.
Tuumin, että vitut kaloreista ja vitut kaikesta...
Pitääkö aina olla joka jumalan suupalaa punnittemassa, merkkaamassa ja säätämässä?
Huijja.

Mie en oikeastaan ymmärrä mistä nämä minun voimakkaat tunteet nykyisin kumpuaa.
Kun laihdutuskisa loppui,
tuli aika pian sen jälkeen ahdistuneisuutta... Tuli sellaisia voimakkaita masennus päiviä, että ihan oikeasti mietti, että mitä vitt....
Tunsi olevansa tyhjän päällä. Ja TAAS se sama tunne...
Niinku seisois tyhjän päällä.
Sitä haluaa ihan hirveästi tehdä ja toimia sen eteen että onnistuisi pudottamaan painoa, paljonkin... Saamaan sen timmin kesävartalon joka ei enää paisahtais pullataikinaksi...
Mutta ku pää ei pysy suunnitelmien perässä.
Ei jaksa olla skarppina koko aikaa,
ja sitten ku tuntee kerran lysähtävänsä, että se palapeli hajoaa... Ja sie syötkin enemmän ku oikeasti saat... KUTEN ESIMERKKINÄ TÄMÄ PÄIVÄ JA EILINEN ILTA...
Niin sitä tuntuu, että peli on menetetty. Vaikka eihän se ole.
Eihän se ole helvetti ku nousta sieltä rypeiköstä takaisin ylös, mutta ku välissä tuntuu makaavansa niin syvällä siellä montussa ettei enää pääse ylös.

Se joka joskus on väittänyt laihdutuksen olevan helppoa, niin vois mulle sen helppouden tulla näyttämään.
Ehkä teen asiat itelleni liian vaikeiksi. Asetan itelleni liikaa tavoitteita... Ja vaadin iteltäni liian paljon liian nopeasti.
Olen ottanut asiat elämäntapa muutoksena, mutta jostain helvetin puskasta tuo suklaapiru hyppäs taas minua raastamaan, eikä
päästä irti otteestaan.

Mie voin kertoa, että tänä päivänä saa kalorinlaskennat jäädä..
jos mie huomenna saan itteäni niskasta kiinni, ni se on jo hyvin... Nyt ei vaan OIKEASTI jaksa!

Must on tuuuullu urheiluhullu!!

Ihan satasella taas hurahdettu treenaamiseen.
Tälle päivälle liikuntasaldona kolme tuntia,
mutta mieli halajaa koko ajan nyt JUMPPAA! Ihan outoa.

Tekis mieli vain rehkiä ja treenata ja saada kunnon sixpack lihakset vatsaan,
käsistä kaikki ylimääräiset pois ja tilalle nätit pienet lihakset
ja hitokseen timmi perse.

Unelmia kohti!

google kuvahaku

 

 

 

Mie olen vain niin hitokseen malttamaton tapaus.

Kaikki mulle nyt heti. Ei jaksa odottaa.

 

Tuntuu välissä oikeasti niin helvetin turhauttavalta tämä painonpudotuskin, kun se paino ei enää tipukkaan sormia napsauttamalla...

Täytyy tehä hulluna töitä ja silti tämä on niin kaamean hiasta touhua.

 

ARKH!

Kärsivällisyyttäkin tänne kiitos... mieluiten heti.

 

Mutta palataan asiaan!

Ja paino putoaa taas :)

Olen vihdoin päässyt jälleen oman elämäni herraksi ja aloittanut totaalisen syömisten laskemisen

treenaamisen ohella.

Paino on jälleen ottanut mukavan laskusuunnan, ja kaikki tuntuu tällä kertaa taas käyvän niin helposti

ja mukavasti.

Ilman stressiä, kiirettä ja ilman totaalikieltoja yhtään mihinkään.

Ja vieläpä ihan normi ruoalla!

 

Eilen salilla käydessä tieten tahtoen vedätin ku hullupäinen,

kulutin liki 800kcal ja illalla töissä pistin sykemittarin päälle kun halusin nähdä suurin piirtein paljon kuuden tunnin työpäivän aikana tulee kulutusta.

No sitä tuli 1107kcal.

 

On mennyt laihduttamisen kanssa todella hyvin.

Kroppa kiittää ja minä kiitän.

 

 

google kuvahaku

 

Toivottavasti tätä intoa jatkuu mahdollisimman kauan.

 

Nyt lähden jälleen aamupalalle ja tunnin päästä täyttä höyryä kohti kuntosalia.

 



Toiminnan nainen

Olen toiminnan nainen.
Olen vissiin aiemminkin sanonut, että jos mie jotain haluan,
minun ON PAKKO SAADA SE!

Löysin kuin löysinkin blenderin ja tottakai tilasin.
Hintaa sillä ei ollut kuin 24,95e.  Enkä tiedä sitten millainen kapistus on, mutta totta se minun tilanteessa asiansa ajaa?

google kuvahaku

Olen tehnyt comebackin kaloreiden laskemisen ihmeelliseen maailmaan,
jokaisen suupalan punnitsemiseen ja itsekuriin.

Tämä päivä on mennyt ihan helposti, eikä ole tuottanut tuskaa ja ongelmaa.
Kai sitä niin perin pohjin asennoitu siihen vielä EILISEN HERKUTTELUN JÄLKEEN (luitte oikein: mie romahin eilen ja söin hitokseen kaikkea mitä EI OLIS SAANU syä, varmaan miljoona kaloria nielin koko päivän aikana) että ruotuun on pakko palata.
Ja nyt on palattu.

Huomenna menen suoraan töistä kuntosalille hikoilemaan.
Kyllä minusta syksyyn mennessä vielä kunnon bikini beibe saadaan ja kesälläki taidan olla jo homman paremmalla puolella!
Näin mie uskon ja luotan.

minä SYDÄN fitnestukku

google kuvahaku

Tein "taas" Fitnesstukulle tilauksen.
Proteiinipatukat on jo pari viikkoa olleet loppu, joten niitä oli ihan pakko saada lisää! (Ja en ole kyllä löytänyt muutakaan paikkaa, mistä juuri noita muualta saisi)
Star bar on ihan ehdoton suosikki proteiinipatukoissa mulle.






google kuvahaku



 

Mutta pitihän sitä käyttää tarjoukset hyväksi ja tilata myös vahva vihreä tee -
kapseleita.
En ole koskaan kokeillut niitä, mutta
lukenut kuitenkin sen verran, että pakko testata.

Mulla ois vielä hirveä hinku tilata/ostaa jostain blenderi.
Mutta mulla ei ole mitään hajua minkä hintasia ne on ja mistä niitä saa...
Pitää vissiin sukeltaa netin ihmeelliseen maailmaan.

Sitä ku asuu täällä syrjä kylillä, niin turha haaveillakaan, että ihan lähi kaupasta tällaisia löytys!

Mie olen vakaasti päättänyt saada tämän laihdutuksen ja elämäntaparemontin taas käyntiin
ja pakkohan niitä on tällaisilla tehostaa ;)

Ulkona on ihan posketon tuuli.
Eilen hartaasti suunnittelin, ku neidin kanssa kahdestaan tämä aamu kotosalla ollaan, että me lähdetään pitkälle vaunulenkille,
mutta jos mie tuohon myrskyyn tytön kanssa oisin lähteny, niin päät siellä ois irronnu...

Mutta nyt metsästään blenderiä!!
Ja illaksi duuniintöihin!

Stopit jossitteluille!!

Selaillessani Facebookin laihdutus sivustoa läpi jälleen kerran,
sain jonku motivaatio piikin ja päätin, että HELVETTIÄKÖ mie tässä valitan ja voivottelen, että pitäis aloittaa ja sitte tarkemmin miettimättä sorrun heikolla hetkellä herkuttelemaan tai syömään muuten vain epäterveellisesti ja PALJON ja lyön jälleen siltä päivältä hanskat tiskiin.
EI NÄIN!!

google  kuvahaku

Mie olen puolen vuoden aikana onnistunu laihduttamaan -20kg niin onhan
se poka varma, että mie pystyn tästä myös jatkamaan!
Ja vaikka välillä sortuisin, niin jälleen kampeamaan itseni pohjalta ylös!

Ku välissä on ollu oikeasti sellainen tunne, että on pudonnut kuoppaan, eikä ilman apua vaan pääse ylös.

Vitut.
Oman PÄÄN sisällä ne kaikki asiat tapahtuu ja jos päättää jäähä rypemään siihen sudenkuoppaan ja syömään, niinku tähän asti on taas suklaata vetäny, niin
kyllä voin sanoa, että seuraava puoli vuotta ja paino on +20kg.
Ei.
Ei se homma tule toimiin niin.

Mie raportoin teille huomenna, onko minun päättäväisyys VIHDOIN pitänyt ja laihdutus saanut taas jälleen onnistuneen ja mahtavan startin.
Mutta sitä mie toivon hartaasti!
Mie en perkele viekhön ole mikhän periksi antaja!!

google kuvahaku

 

PS!:

Mulla tulee maalis-huhtikuun vaihteessa VIIDEN päivän vapaat!
Arvatkaapas kuinka iloinen asiasta olen!  ;)

Masennusko? Burn out?

Ihan kuin seisois tyhjän päällä... Ja vaikka ympärillä on paljon ihmisiä, tuntuu kuin olis kaiken keskellä ihan yksin.
Kasvot jaksaa hymyillä, mutta pintaa syvemmällä tuntuu pahalta...

google kuvahaku

Tämä on niin outo ja uusi tunne mulle.
Haluttais sulkea kaikki ympäriltä edes hetkeksi pois ja saada tilaa omille ajatuksille ja omalle ololle.
Olen itkeskellyt KAKSI päivää...
Tänään äidille mennessä sisko epäili jo että olen raskaana, kun purskahdin kesken lauseen itkemään...
Olen vain väsynyt.
Vetänyt itseni niin piippuun, että se kostautuu näin...
Kaiken itkun ja muun ohella sain seurakseni vielä sitkeän migreenin. Sitä ei ole ollut pitkään pitkään aikaan... Tänään se päätti muistuttaa, ettei ole kadonnut kokonaan.

Mutta onneksi tämä on vain väliaikainen tunne tila ja nopeasti ohi meneväkin vielä.
Ainaki toivon niin :)

Tänään päätin tehdä sen paljon puhutun korjaus liikkeen parempaan suuntaan ja hyvin on lähtenyt päivä käyntiin.
Olen siivonnut, vaihtanut olohuoneeseen keväisemmät verhot ja kokenut pienoisen pettymyksen ihan uuteen ryijymattooni, minkä jotexilta tilasin.. Ja jonka myöhemmin illalla kiikutin postiin ja pistin menemään takaisin.
Ehkä mie jostain löydän juuri sellaisen millaista etsinkin.
Tuo kyseinen matto oli lattiassa KOKO ajan rullalla... se oli pehmeä pohjainen ja sellainen "hepsakka".. En tykännyt.
Mutta keittiöön tilatut muovimatot oli hyvät ja niihin olen tyytyväinen! Samoin ku olohuoneen uusiin verhoihin.... Jotka roikkuu ryppyisinä ikkunoissa odottaen minun mietinnän lopputulosta, että tarviiko ne silittää... heh...
Lisäksi kävin tänään ostamassa vahakangas liinan keittiön pöydälle.... Nyt se helvetin ruma pöytä on piilossa sen kauniin liinan alla. Ja siihenki hankintaan olen Super tyytyväinen! ;)

Lenkille en saanut tänään itseäni raahattua vaikka tarkoitus oli ja kyykytkin jäi takaraivoon vain kummittelemaan... Eli tekemättä jäi nekin.
Jospa huomenna illasta pääsisin jopa lenkille. Ehkä mielikin siitä piristyisi.

Huomenna kuiten töihin leikkimään pirteää ja iloista minää :D

Sujuu miten sujuu...

google kuvahaku

Kyykkyhaasteet sujuu hyvin!
Eilen tehtiin 50 kyykkyä ja tänään 60 kyykkyä. Eilisen jäljiltä mulla on jo jalat toooooodella kipeinä, mutta eikös se olekkin vain hyvä merkki?

Ja olihan mulla sykemittarikin 22 tuntia päällä.
Eilen en siis harrastanut mitään muuta liikuntaa kuin kerran kävelin kauppaan ja takasin lasten kans (yhteensä siis noin 800m) + kuuden tunnin työpäivä. Muuten elin ihan normaalisti. Eli suht rauhallisesti...
Ja vuorokauden tulos oli siis tämä:

Kalorilaskuri.fi on arvioinut minun peruskulutukseksi 2100kcal....
Mie en nyt sitten tiedä että nouseeko se työpäivinä tosiaan tuhannella kalorilla vai onko mulla vain normaalia isompi kulutus...
Mene ja tiedä.

Joka tapauksessa mulla on olo niin ku olisin joku sadan kilon keijukainen.
Mulla on oikeasti tunne, että mie olen kisan loputtua lihonu ainaki kolkytä kiloa....
Oikea plösö läski olo...

Ja tuo ainainen hokema, että maanantaina... MAANANTAINA mie taas ryhdistäydyn....
Sitä ootellessa tässä nytkin.
Mutta minkä kuun ja vuoden ja viikon maanantaina on eri asia...

Ei vaan ihan tosissaan...
Ne kilot tulee niin herkästi takaisin, kokemuksesta tiedän.
Eli eiku punnitsemaan taas ruokia ja laskeen kaloreita...

Ja huominen menee KOKONAAN töissä... FUCK!!

Hitokseen kaikkea mielessä...

google kuvahaku

Hitokseen tässä kaiken tuon laihdutus hässäkän keskellä, muistui mieleeni, että multa on EDELLEEN ottamatta Twinrixin (a ja b hepatiittia vastaan) kolmas rokote,
mikä on pitänyt ottaa jo Joulukuun 26.pv!
Kaksi ensimmäistä sain ajallaan ku oli se Rodoksen matka tulossa, mutta matkan jälkeen se jotenki unohtui ja muistui mieleen vasta nyt kun Turkin matka häämöttää puolen vuoden päässä.
Otanpa sen siis pikimmiten, koska todennäköisesti saan siitä siltikin paremman tehon, kuin että jätän sarjan kesken.

Mie ajattelin huomenna tehdä temput ja kattoa suurinpiirtein oman vuorokauden kulutuksen ilman liikuntaa.
Meinasin laittaa aamusta sykemittarin ranteeseen ja antaa sen olla seuraavaan aamuun, niin sais suurin piirtein osviittaa, mitä tämä ruho kuluttaa ja vastaako
kalorilaskurin antamat tiedot edes lähelle sitä kulutusta vuorokaudelle.

Ja meinasinhan mieki, niin ku niiiiiiiin moni muuki bloggaaja ottaa vastaan tämän PALJON PUHUTUN kyykkyhaasteen!

google kuvahaku

Siitähän ei voi olla mitään muuta ku hitokseen hyötyä itselle!

Lisäksi aattelin alkaa jumppaamaan enemmän kotonakin, jos en salille pääse.
Ja tokihan pitäis saada tuo ruokavalio kondikseen ja herkuttelut kuriin.
Kalorit ei ole nyt pomppineet yli ollenkaan, siitä mie olen jopa onnistunut pitämään huolen...
Mutta jotenki pitäis oikeasti varmaan yrittää karsia hiilihydraatteja enempi pois ja panostaa proteiineihin!

Tässä kropassa on hommaa vielä niin perkeleesti, mutta nyt mie vaan venytän ja venytän kaiken uudelleen alottamista... :/
Ja kyllä mie tähän hölläilyyn syynkin tiedän.
Olen puoli vuotta vetäny suht kovaa ja hetken pysähdyksen jälkeen iski totaali väsymys....
Ja ei vain ole yksinkertaisesti jaksanut panostaa...
Mutta enköhän mie ala olla valmis uuteen LASKUUN.... Nimittäin PAINON LASKUUN!!

TAVOITTEET PAINONPUDOTUKSESSA

En tiedä olenko yhdessäkään postauksessa selvällä suomen kielellä tuonut

julki KUNNON tavoitteitani tässä projektissani..

 

google kuvahaku

Eli aloitetaanpas...

 

 

Ihan ensimmäisenä, asia numero YKKÖSENÄ tulee se suurin tavoite, eli

päästä syyskuuhun mennessä

(aikaa puolivuotta)

58 kg:n painoon. Pituuttahan multa löytyy 168cm.

 

Mutta jotta tuon painon saavuttaisi, olis syytä varmaan asettaa niitä välitavoitteitakin.

 2 )Huhtikuun puoleen väliin mennessä haluaisin painoni

alkavan jo numerolla 6.

Luojalle kiitos, että suurin työ tässä pudotuksessa on tehty jo, ja on enää ihan "parista" hassusta kilosta kiinni, etteikö päästäisi jo kutosella alkavaan painoon...

 

Ja kolmantena...

Haluaisin saada nämä hillittömät herkuttelukohtaukset kuriin ja pystyä

pitäytymään "karkkipäivässä" kerran viikossa.

Voin kertoa että kohta viikon on tämä laihduttaminen ollu niin retuperällä ku olla ja voi.

Suusta on tungettu niin paljon moskaa sisään, että ruotuun palaaminen on

päivä päivältä hankalampaa.

 

Kalorilaskuri.fi sivustoon voi kirjata painon jonka haluaa painaa jonain tiettynä ajankohtana

(voi hitsit että oli vaikeasti selitetty!)

ja se sitten antaa sulle kalorit mitä voit päivän aikana syödä.

Liikunnalla tottakai pystyt syömään sitten enemmän.

Mutta mie ajattelin, että jos onnistuis pitämään ne kalorit 1400-1500kcal /päivä MYÖS silloin kun

treenaa ja liikkuu paljon.

 

Lisäksi pitäis taas saada nesteet liikkeelle, mitä tämä kroppa on varastoinu enemmän ku omiksi tarpeikseen.

 

Ja kuten blogin kuvauskin sanoo...

HUOMINEN ON AINA UUSI MAHDOLLISUUS...

Ja arvatkaapas kuka taas jälleen huomenna "palaa ruotuun"?

No meikätyttö tietenkin...

Pitäkää peukkuja että tämä vihdoinkin onnistuu ja herkku kierre katkeaa. ARKH.

 

google kuvahaku

 

 

 



Suklaa piru...

On tuo kalorilaskuri.fi sitten järettömän hyvä sivusto ja kyllä siitä puolesta vuodesta kannattaa se 20 euroa maksaakin.
Tänään sain sen verran aikaseksi, että aloin taas punnitteen ruokia ja täytteleen tuota sivustoa.
Iltaa kohti homma meni ihan vituiksi.
Itsekuri?? MIKÄ HELVETIN ITSEKURI ja missä se on??

google kuvahaku

Suklaa vie minua taas ihan sata-nolla ja jos en kohta saa jonkulaista otetta taas laihdutuksen syrjästä ja siitä kadoksissa olevasta itsekurista, niin tulos on
TUHOISA.

Onni onnettomuudessa, kävin tunnin salilla tekemässä aerobista ja raittiissa ulkoilmassa vielä tunnin kävelemässä pulkkaa perässä vetäen, niin kulutuskin oli yli 800kcal normaalia enemmän ja
näin ollen EN ylensyönyt! Luojan kiitos.
Mutta kyllä nyt täytyy alkaa skarppaamaan ihan tosissaan!

Mutta laihdutuksesta ihan muuhun...
Mie en ymmärrä, mitä on tapahtunut, MUTTA töihin lähtö on mulle nyt jonku aikaa ollu todella VASTENMIELISTÄ.
Ennen olen nauttinut ihmisten seurasta ja tuosta työstä,
mutta nyt tuntuu, että kiviäki kiinnostaa ja onko ihan oikeasti PAKKO... ARKH...

Ei vain inspaa...

Mutta miepä huomenna ilmottelen josko olis parempi päivä.
Laihdutuksen kannaltakin!

Ennen ja jälkeen kuvat

Pahoittelen kuvan laatua ja kokoa... Mulla on vielä, kuten nyt huomaatte... tuo kuvan muokkaus operaatio hirveässä opettelussa.

Joka tapauksessa kuvassa vasemman puoleinen Syyskuu 2013 Rhodoksella.
Ja oikeanpuoleinen kuva 28.02.2014 ja -20kg.
Jospa Syksyllä Turkin Alanyasta sais vähän hoikemmasta naisesta kuvia ku tuosta tursuavasta patukasta vasemmalla puolen... Huh...
Ei enää noihin mittoihin, IKINÄ!

Fiiliksiä

Kun tämä kisaaminen keskiviikkona tuli tiensä päähän, mie olen ihan
"lupausteni" mukaisesti syönyt ihan mitä haluan, ihan koska haluan ja niin paljon ku haluan.

google kuvahaku

Eikä muuten kaduta pätkääkään.
Ja paljastuihan meillä eräänlainen "yllätys" perjantain juhlatilaisuudessa.
Punnitukset nimittäin jatkuu. Kerran pari kuukaudessa ja syksyllä koko läski ryhmä täältä ja sieltä ja tuolta ja joka suunnalta kokoontuu uudestaan.
Tämä oli hyvä uutinen.
Koska tällä tavoin katsotaan, että sie et vain pääse repsahtelemaan ja siitä elämäntapa muutoksesta tulee LOPULLINEN.

Huomenna mie aloitan jälleen kerran orjallisen kaloreiden laskemisen ja matkaan kohti bikinivartaloa.
Olen miettinyt eräänlaisia välitavoitteita... Milloin ja missä ajassa mitäkin...

Ja yritän kokeilla kuinka kauas herkuton maaliskuu kantais.
Kaksi viikkoa meni meinaan ihan kevyesti, joten kyllä mie uskon, että jos oikein kovasti sinnittelen voisin pärjätä vanhimman pojan synttäreille asti... Eli Huhtikuun 12. päivään ;)
Mutta katsotaan. Ei sellaisia lupauksia, mitkä tietää ettei voi pitää...

Mutta olen miettinyt että jos maalis-huhtikuun vaihteessa olisin tästä pudottanut vielä noin 5kg... Ja sitte pikkuhiljaa saisin pois vielä sen 10-15kg.

Mie liitän ennen ja jälkeen kuvat jahka saan ne muokattua kasvottomiksi :)