Maanantai masennus

Ulkona aurinko paistaa täydeltä taivaalta, ilma on kaikin puolin mahtava.
Jostain syystä minun mieli on nyt sysimusta ja olo
muutenkin kuin ruuti tynnyrillä.
Eilen oli hirveä tsemppi päällä, tänään heti aamusta teki mieli lyödä hanskat tiskiin ja
niinhän oikeastaan teinkin.
Tuumin, että vitut kaloreista ja vitut kaikesta...
Pitääkö aina olla joka jumalan suupalaa punnittemassa, merkkaamassa ja säätämässä?
Huijja.

Mie en oikeastaan ymmärrä mistä nämä minun voimakkaat tunteet nykyisin kumpuaa.
Kun laihdutuskisa loppui,
tuli aika pian sen jälkeen ahdistuneisuutta... Tuli sellaisia voimakkaita masennus päiviä, että ihan oikeasti mietti, että mitä vitt....
Tunsi olevansa tyhjän päällä. Ja TAAS se sama tunne...
Niinku seisois tyhjän päällä.
Sitä haluaa ihan hirveästi tehdä ja toimia sen eteen että onnistuisi pudottamaan painoa, paljonkin... Saamaan sen timmin kesävartalon joka ei enää paisahtais pullataikinaksi...
Mutta ku pää ei pysy suunnitelmien perässä.
Ei jaksa olla skarppina koko aikaa,
ja sitten ku tuntee kerran lysähtävänsä, että se palapeli hajoaa... Ja sie syötkin enemmän ku oikeasti saat... KUTEN ESIMERKKINÄ TÄMÄ PÄIVÄ JA EILINEN ILTA...
Niin sitä tuntuu, että peli on menetetty. Vaikka eihän se ole.
Eihän se ole helvetti ku nousta sieltä rypeiköstä takaisin ylös, mutta ku välissä tuntuu makaavansa niin syvällä siellä montussa ettei enää pääse ylös.

Se joka joskus on väittänyt laihdutuksen olevan helppoa, niin vois mulle sen helppouden tulla näyttämään.
Ehkä teen asiat itelleni liian vaikeiksi. Asetan itelleni liikaa tavoitteita... Ja vaadin iteltäni liian paljon liian nopeasti.
Olen ottanut asiat elämäntapa muutoksena, mutta jostain helvetin puskasta tuo suklaapiru hyppäs taas minua raastamaan, eikä
päästä irti otteestaan.

Mie voin kertoa, että tänä päivänä saa kalorinlaskennat jäädä..
jos mie huomenna saan itteäni niskasta kiinni, ni se on jo hyvin... Nyt ei vaan OIKEASTI jaksa!