Nautin niiiiiiin paljon aikaisista aamun herätyksistä kun saan juoda aamukahvini RAUHASSA, lukea lehdet koneelta kaikessa rauhassa, ilman että pienimmät vetää minua hihasta yksi toineen ja toinen toiseen suuntaan...
Vanhin poikani katsoo kissa kainalossa lasten ohjelmia tv:stä,
on omatoimisesti syönyt aamupalansa ja pukenut vaatteet päällensä.
Tällä hetkellä elämä vaikuttaa liian ihanalta ollakseen totta.
 |
| google kuvahaku |
Poskionteloissa kipu on hellittäny, mutta henkeä ahdistaa toisinaan.
Ehkä se johtuu tästä flunssasta,
harvinaisen raakana se kävi pitkästä aikaa taas päällänsä.
Olen suunnitellut eilen illalla sitä tulevaa "8 viikon tehokuuria" syömisineen ja liikuntoineen,
yrittäny motivoida itseäni ja tsempata alkuun.
Alkuhan se aina on se vaikein asia?
Maanantai aamuna punnitsen itseni, mittailen sentit ja aloitan tarkan ruokavalion ja liikunnan. Otan itsestäni tämän hetkiset kuvat ja vertaan niitä kahden kuukauden päästä otettaviin.
Liikunta alotetaan parantumisen mukaan, haluan olla ehdottoman terve ennen ensimmäistäkään salitreeniä.
Tiedän, että suurin vaikeus tällaiselle suklaaholistille tulee olemaan se suklaasta luopuminen...
Mutta mulla ei ole muuta vaihtoehtoa jos haluan voittaa itseni tässäkin haasteessa.
Olen ehdottoman varma, että periksi en nyt tule antamaan ja luovuttamaan.
Tämä ns. tehokuuri tulee olemaan paljon esillä blogissani mahdollisine ruokakuvineen ja liikuntoineen sekä TOTTAKAI omine tuntoineen jotka varmasti alkuun ovat tuskaa täynnä.
Mutta nyt en enää anna periksi.
Tavoitteeksi asetin itselleni, että jos saisin pudotettua kahden kuukauden aikana EDES
sen 5-10kg, olisin onnellinen.
Tottakai mitä enemmän sen parempi.
 |
| google kuvahaku |
 |
| google kuvahaku |
Siihen asti vain kerään itseni hirveään tsemppiin ja motivaatioon. Etsin ne millä potkia takamukselle heikkona hetkenä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti