Hyvästi, vuosi 2013!

Säilyttäköön uusi vuosi sen mitä rakastat,
tuokoon tullessaan sen mitä kaipaat,
vieköön mennessään sen mitä taakkana kannat...

 

 

Ajatukset harhailee ja mieli yrittää rakentaa minuutta uudestaan.

 

"Huomenna kun herään,

aloitan kokonaan uuden elämän."

 

Muutan negatiiviset ajatukset positiivisiksi,

en murehdi joutavia asioita,

joille en kuitenkaan mahda mitään, vaikka tahtoisinkin.

Huomenna alkaa uusi vuosi... uusi alku... "Parempi elämä".

 

Huomenna minusta tulee parempi äiti, parempi vaimo ja kaikin puolinen parempi ihminen.

Tulen venyttämään pinnani äärimmäisyyksiin ja yritän kasvattaa hermoni lehmän hermojen tasolle.

 

Tuleva vuosi tulee olemaan rutkasti parempi kuin mennyt vuosi.

 

Seuraavien kahden kuukauden aikana tulen laihtumaan minimissään -10kg.

Syksyyn mennessä omistan juuri sellaisen vartalon, johon olen tyytyväinen,

jota en piilottele ja jota kannan ylpeydellä.

 

Mutta eniten maailmassa... (Asiat, joihin itse tuskin mitenkään pystyn vaikuttamaan)

Toivon ja rukoilen, että ensi vuosi ja siitä vielä tulevatkin vuodet

saadaan elää terveinä ja onnellisina.

 

Tämä vuosi oli siitä hyvä vuosi, etten menettänyt yhtään läheistä ihmistä.

Toivon, että ensi vuodesta tulee vähintäänkin yhtä hyvä.

 

Sellaisia ajatuksia, toiveita ja haaveita mulla on.

 

Vuoden vaihtumiseen on reilut 40 minuuttia jäljellä, joten on aika toivottaa oikein todella

hyvää ja onnellista uutta vuotta!

 

Kunnioittakaa ja rakastakaa toisianne.

Kohdelkaa toisianne hyvin.

 

Älkääkä tuomitko toisianne heppoisin perustein.

Meistä kukaan ei ole täydellinen.

 

 

 

 

 

 

 



Uusi vuosi, uusi elämä!

Kohta saa heittää hyvästit vuodelle 2013 ja luoda katseen kohti tulevaisuutta.

Mie olen joka vuosi luvannut uutena vuotena aloittaa

elämäntapa remontin ja laihduttaa pois nämä ylimääräset kilot.

Eihän se lupaus siitä toisaalta nytkään muutu muuten ku sanamuodoltaan.

Jos ennen aloitin, niin nyt JATKAN.

 

Vedin tänään suht kovat salitreenit näin joulun jälkeen.

 

 

Vielä ku pääsis tästä sokeri riippuvuudesta helvettiin.

Eilinenki meni iltaan asti ihan hyvin, KUNNES tosiaan tuli se kirottu ilta ja päätinkin, että no ei se nyt haittaa jos vähän menee kalorit yli tavoitteiden...

Jos muutaman suklaa konvehdin tähän syön..

Aamullahan se vitutti kahta kauheammin.

 

Lauantaina söin grilliruokaa, eikä minua jälkeen päin se ees harmittanu.

Se oli ensimmäinen grilliruoka neljään kuukauteen

ja totesin, että se saa olla joskus edes sallittua.

 

Mutta täytyyhän tässä alkaa karsia kokoon sitä kadotettua itsekuria.

Jäljellä tulee olemaan ne hikiset kaks kuukautta ja minun on oikeasti laitettava itseni ihan satasella likoon.

 

Perkele ku tämä helvetin yskä/nuha/röhä/flunssa alkais helpottamaan.

Ei meinaan ole järin fiksua vetää ku hullu pää ravia pitkin ja poikin ku tällainen olotila.

 

Kävin tänään otattamassa hemoglobiinin neuvolassa, kun olin ihan varma, että minun veret on laskenu taas jostain kumman syystä liian alas.... (mullon pari kesää sitten ollut anemia).

Olen ollu nyt viime viikot aivan sairaan väsyny ja kaikkeni antanu.

 

Veret oli hyvät, jopa paremmat ku mitä kuukausi sitten.

Verenkuvakin oli täydellinen mikä kuukausi sitten oli otettu. (Huomasin peräti kysellä VIHDOIN senkin vastauksia)

 

Todennäköisesti treenit ei siis ole kovin hyvä juttu näin puoli kuntoisena.

 

weheartit

 

Mulla on läjäpäin muitakin uuden vuoden lupauksia, mutta ne etsii vielä oikeita sanamuotoja.

Kuinkahan moni tulevanakin vuonna aloittaa saman projektin ku mieki joka vuosi? :)

 



Haaste, punnitus... JA TUULETUS!

Onnistuinpas sitten itsekin itseni yllättämään!

Olin ihan sata varma, että minun paino joulun aikana on noussut, koska olen OIKEASTI syöny tosi rohkeasti kaikkea ja koko ajan, ilman

että olisin seurannut mitä ja paljonko suuhuni laitan.

Olen nyt siis pudottanut yhteensä "HUIKEAT" -15kg!

Olen niin ylpeä itsestäni KERRANKIN. Ja luulisinpa että ihan aiheesta.

Edessä on tiukat 2kk, jos saisin vielä nipistettyä sen -10kg pois.

Tosin nyt tunnustan, että tänään mutustelen vähän suklaata ja koitan huomenna taas uudella voimalla tsempata itseäni.

 

Haaste oli aika yksinkertainen... Hetken mietin, että eikö ne tosiaan keksineet muuta?

Ei vaiskaan.

Kyllä se saalomaan pisti ihan tosissaan, vaikkakin kesti vain reilun

minuutin per perse.

Oli rakennettu liikuntasaliin rata, joka piti suorittaa. Eikä se nyt aivan toivottoman mahdoton ollut. Sanotaanko, että ODOTIN vielä pahempaa...

Mutta hyvä näin.

 

Meillä vaihtu eilen autokin.

Alkoholisti peltilehmä sai lähteä autoliikkeeseen ja tilalle tuli pieni ruokainen tilaihme ja oikein ihana ajettava Toyota.

Ihana auto.

 

Mutta vaikka pitäis niin kovasti olla aihetta iloon ja tyytyväisyyteen, niin MIKSI

mulla on vähän väliä niin toivottoman pahamieli kuitenkin?
Äitille juurikin tänään mainitsin, että

imuroidessakin tuntui, että itku tulee... Johtuuko se siitä, että ei ole ollu aikaa levätä? Siitä että alkaa yksinkertaisesti olemaan jo niin väsyny

työn ja tämän armottoman itsensä piiskaamisen takia...?

Ja että kokee itsensä niin huonoksi ja riittämättömäksi, kun lapsien kanssa ei enää olekaan 24/7 kuten ennen...

 

Täytyy kai antaa aikaa itselle...

Ja itsensä tutkiskeluun..

 

Huomenna uudella tarmolla kohti kevyempää minää!

 

Ja josko uuden vuoden lupauksena pyrkis olemaan

HERKUITTA

Helmikuun viimeiseen päivään asti.

Eihän se ole aika eikä mikään, eihän?

Kuhan siihen vain pystyis...

 

 



Joulu postaus

 

Joulupukki toi sen!
Ihka oman, upouuden ja aivan ihanan Polar sykemittarin!

Kyllä tuo minun hellu vain tietää, mikä milloinkin on hartaasti toivottu.

 

Tähän astihan mulla on ollu meidän ns. "valmentajalta" sykemittari lainassa, mutta täpinöissä saan sen sille palauttaa, ku mulla vihdoinkin on ihan oma! Ja vieläpä ihan tyttöväreissä! :)

Miehän käytän joka ikisellä kuntosali reissulla, juoksu - ja kävelylenkillä sykemittaria.

Se on vain niin kätevä, ku se näyttää paljonko todellisuudessa niitä kaloreita olet kuluttanut.

Pysyy syömisten hermoilla.

 

Mutta nyt on kyllä ihan pakko tunnustaa, että jos tämä joulu ei ole tuonut mulle kiloja lisää tulevan lauantain punnituksessa, niin ei sitten mikään!

 

On mennyt riisipuuroa, kinkkua, lohta ja SUKLAATA. Ennen kaikkea sitä SUKLAATA just on menny aivan tolkuton määrä.

Lisäksi olen vedellyt äidin leipomia kääretorttuja useampia siivuja per päivä...

Pelottaa ajatellaki, mitä ne kalorit sanois, jos niitä ois laskenu...

Onneks ei ole.

 

Huomenna olis karu paluu arkeen edessä ja syöminen pitäis saada taas aisoihin.

Ihan hyvin voisin jatkaa syömistä.

(Niin... Ja sillä tavoin saada pudottamani kilot takaisin..)

Mutta pakko nyt on ryhdistäytyä.

 

 

 

Jouluaatto oli ihana, kun sen sai viettää kaikki rakkaat lähellä.

 

Lapsilla oli aivan JÄRKYTTÄVÄT lahjavuoret!

Kyllä todellakin pisti vähän mietityttämään, että onko ne tosiaanki vuoden olleet noin kiltteinä, että kaikki tuo oli ihan ansaittua...

Mutta kyllä pukki tietää.

Ei ne varmaankaan sieltä häijyimmästä päästäkään ole olleet.

 

 

Venla on nykyisin aivan myyty noille nukeille.

Se saikin joululahjaksi parit nuket ja nuken sängynkin.

Eilinen ja tämä päivä onkin sitten laitettu vauvoja tuon tuosta nukkumaan ja yritetty omaa tuttia saada pysymään vauvan suussa. Onnistumatta.

 

 

Tästä minun "joulu postauksesta" tuli nyt vähän tällainen sekasikiö.

Ensinnäkin, mie olen taas niin väsynyt, että

ei millään jaksa...

Ja toisekseen minun aivot ei jaksa organisoida taas yhtään tätä kirjoittamista...

 

Seuraava postaus viittaa varmaan siihen, miten siihen arkeen on onnistuttu palaamaan... Tai onko onnistuttu.

 

Mutta koska se "arki" koittaa vasta huomenna, niin nyt mie lähen syömään vielä vähän lisää suklaata.

Ohnom!!

 



Eläköön vitutus...

... ja vieläpä näin ennen Joulua!

Ei vahvasti mene, ei.

 

Viime yö Venlan kanssa meni taas ihan päin sitä itteänsä.

Tyär huusi aamua puoli viiteen asti!

Aika veemäinen tämä taapero ikä,

jos se vähääkään ikään liittyy nämä hysteeriset yöt.

 

Käytin sen sitten tänään varmuuden vuoksi lääkärissä, että kuukausi sitten asennetut putket korvissa VARMASTI on paikoillaan ja auki,

 ja kaikki oli ok. ONNEKSI!

Lisäksi sain valitella ammattilaiselle, että onko nyt ihan normaalia, että tyär illan-yön aikana juo tuttipullosta liki LITRAN verran MAITOA???

Joo, luitte oikein.: TUTTIPULLOSTA. Ja LITRAN verran. Ja vieläpä YÖLLÄ!

Paljonhan se on!

Mutta tulee tarpeeseen?

 

Totuus lienee se, että Venlalla tulee ne puuttuvat hampaat nyt kaiketi työn ja tuskan kanssa läpi.

(Hänhän nämä hampaat päätti vääntää harvinaisen myöhään, verrattuna poikiin.)

Kylmä maito viilentää mukavasti ja samalla voi painaa sitä viileää tuttiosaa ikeniä vasten.

Näin mulle asia selitettiin, ja ihan järkeen käyvältähän se kuulosti.

Ja tottakai se on eräänlainen tapa tuokin! Tiedänhän mie sen.

 

Päätin nyt kuitenkin, etten ihan vielä sittenkään vierota sitä siitä tuttipullosta. Ehkä se älyää sen jättää itse ajan oloon kuitenkin pois, kun saadaan kaikki hampaat suuhun?

Koska sen kuitenkin tiiän, että aina kun Venlalla kaikki on hyvin, eikä mikään paikka kipeä, niin hän nukkuu täydet yöt, kertaakaan heräämättä.

Mutta meille nyt sattui kaikki korvakierteet sun muut huonot jutut, niin tämä on nyt näin.

Mutta hetken ne vain on pieniä, eikös?

 

 

No sitten... Ettei se yö vain siitä ainakaan paremmaksi muuttuis...

Vanhin poika yöllä tuli viereen ja alkoi vähän väliä sanomaan, että "janottaa".

Silitin sitä päästä ja voi taivas miten se hohkas! VARMASTI KUUMETTA!

Luomet raskaina kävelin olohuoneeseen hakemaan kuumemittaria ja tottakai.

Kuumemittarin lukemat oli kello 02:31 yöllä 38,0 astetta.

 

Ja vielä mitä...

Aamulla kun keskimmäinen poika heräsi yöuniltaan ja tuli mulle syliin, mietin, että

EI VOI OLLA TOTTA:

Kuumetta!

Ja todellakin! Myös hänellä oli kuumetta.

Nyt on molemilla pojilla elämää kovemmat yskät päällä, äänet poissa ja hieman lämpöilyäkin.

Mutta onneksi tosiaan nyt, eikä jouluna!

Ehtivät pian parantuakin tässä välissä.

 

Niinpä kiireinen joulukuun työpäivä muuttuikin sairasloma päiväksi lasten kanssa.

Sain leivottua valkeat piparit.
Jotain positiivista tähänkin?

 

No mutta sitten... Kun alamäki nyt kerran on lähtenyt käyntiin, niin totta se sitten myös jatkuu...

 

 Kävin aamulla punnituksessa.

Voi Luoja, että mulla odotukset oli tosiaanki PALJON korkeammalla.

Painoa on nyt pudonnut -12,2kg yhteensä.

Mie toivoinrukoilinuskoinoletinjavakaastiajattelin, että se paino vois olla -14kg.

EI TIETENKÄÄN!

Miten typerä mie voin ollakaan ku tuollaisia summia mielessäni edes kuvittelin!! ARKH!

 

Ei tarvi vikaa kovin kaukaa ettiä miksei paino ole enempää tippunut

 ku tietää nämä syömiset mitä ne on olleet.

 

Sen mie sanon, että voi armoton mikä tsemppi ja treeni ja ANKARA kuri mulla Tapaninpäivänä alkaa, jotta mie saan itestäni kaiken mahollisen irti, ennen ku on helmikuun 26. päivä.

 

Jottein tästä tulis nyt ihan negatiivinen surkuttelu postaus niin

kävin mie äidin kanssa illalla pikkusiskon joulujuhlissa.

Ja mukavaahan siellä oli käydä.

Ja siskon ryhmän esitykset oli aivan loistavia!

 

 

 

 

 

 

Muutokset (?!) kuvina

ENNEN (syyskuu 2013)

Tämä kuva on jo aiemmin ollut esillä blogissani

Varsinainen kuvan muokkauksen ammattilainen, todellakin!

Ajatella, värkkäsin valehtelematta liki puoli tuntia tuota ensimmäistä kuvaa

JA EDELLEENKI

tuohon yläkulmaan jäi tuollainen väripalkki.... AAAARKH!

 

Millä te muokkaatte kuvanne?

Mie en jotenki vaan osaa käyttää edes tuota Paint ohjelmaa... Huoks.

 

Mutta asiaan!

 

Nuo ylimmät kuvat ovat  tasan kolme kuukautta sitten otettu, jolloin oltiin siellä Rodoksen lämmössä.

Tämä projekti oli silloin kestänyt ehkä sen viikon parin verran,

joten tuossa oli aika tarkoin varmaan ne lähtömitat tähän projektiin...

 

Mie olen hirveän sokea omalle laihtumiselle.

Puntari näyttää, että -13kg on painoa lähtenyt. Vaatteet roikkuu päällä. Mutta silmä ei näe.

 

Teinkin sitten kokeen ja puin liki samat vaatteet päälle, mitä noissakin oli.

 

Ja tulos oli tällainen:

 

TÄMÄ HETKI (joulukuu 2013, -13kg)

 

 

 

No voi olla, että kyllä sen silmäkin näkee sitten kun on vertauskohde mihin verrata.

Ja voin hyvillä mielin kuitenkin todeta, että on sitä lähtenyt.

Mutta voin silti vain huokaista, miten paljon minun on vielä parin kuukauden aikana yritettävä saada pois, jotta olisin saanut pois sen mitä tämän puolen vuoden aikana meinasinkin.

Eli -20kg tai -25kg.

Ja projekti jatkuu kunnes tulos on sen -30kg...

Kun vain nyt päästäis äkkiä tämän joulun ohi....



Kova tahto

weheartit.com

Etenkin näin joulun aikana laihduttaminen on kaikkea muuta kuin helppoa.

 

Leivoin tänään tiikerikakun ja ajattelin kahvin kanssa maistaa palan... kaksi...

Eli kaksi palaa.

Helvettiläinen, liki 600kcal!

 

Toki ne palathan ei olleet pieniä. Mulla sattu oleen kauhea nälkä päällänsä (MUISTAKAA RAKKAAT YSTÄVÄT, ETTÄ ÄLKÄÄ MISSÄÄN NIMESSÄ SILLOIN SYÖKÖ MITÄÄN HYVÄÄ!!) ja leikkasin tottakai kunnon siivut...

 

Tämä loppu ilta onkin menny sitten nälkää nähden. Enkä perkele meinaa todellakaan syödä mitään, kun en ehtinyt käymään kunnon lenkkiäkään.

 

Mie olen toissa päivänä tehnyt vakaan päätöksen, että enää en vedä kalori övereitä.

Ja että jouluaattoon asti yritän vetää tiukkaa linjaa syömisten kanssa. Ja jumankauta mie sen päätöksen aion pitää.

 

Mie olen MYÖS päättäny, että tulevan 2kk aikana

(alkakoon se sitten tapanin päivänä),

mie otan niin järeät aseet käyttöön tämän laihduttamisen kanssa, että Helmikuun 26pv, kun meillä viimeinen punnitus on.. mie voin ylpeänä seisoa ja olla 20-25kg kevyempi.

Mie en muista koska viimeksi oisin ollu päätöksistäni yhtään näin varma. En kai koskaan.

Mutta nyt mie sen tiedän, että jumalauta mie näytän mistä minut on tehty!

Ja mie todellakin pudotan sitä painoa niin kauan, että mie olen itseeni tyytyväinen.

Tämä projekti EI LOPU 26.2 kun kisa on ohi. Tämä projekti jatkuu.

Mutta on se silloin ainaki TOIVOTTAVASTI pirun hyvällä mallilla!

Jumankauta mikä sisu minusta nyt uhkuu! Ku näkisitte!

 

weheartit.com

Meille tuli tänään kyllä ihan täysi joulu kun korsiteltiin kuusikin

tuohon olohuoneen nurkkaan. Mulla on AINA ollu periaate, että kuusta ei saa laittaa vasta ku joko aatonaattona TAI paria päivää ennen jouluaattoa.

Mutta niin ne periaatteet vain kummasti karisee ku näkee odottavat lasten silmät toivoa

täynnä, että "Joko nyt voitais koristella joulukuusi?"

Yhtäkkiä sitä ajatteleekin asian niin, että miksipäs ei kun lapset kerran haluaa...

ETENKIN kun joulu on olemassa niin lyhyt ja lapset nauttii joka hetkestä ihan

täysin siemauksin.

 

Tunnelma onkin ollut tänään katossa koko päivän.

Joululaulut on raikuneet aamusta asti, ja päivä on vietetty oikeastaan kokonaisuudessaan jouluvalojen loisteessa, muutoin niin hämärässä kodissa.

Eihän tästä voi kuin tykätä!

 

Nyt illasta tein ruskeiden pipareiden ja vaaleiden pipareiden taikinat valmiiksi ja huomenna

kun saan vielä nauttia vapaapäivästä ennen töihin lähtöä,

me lasten kanssa leivotaan!

Saadaan kunnon joulun tuoksut kotiin!

 

Kyllä elämä taas vaihteeksi tuntuu niin ihanalta!

Laihdutus sitä, laihdutus tätä...

Enempää perseelleen ei yksinkertaisesti voi enää laihduttaminen mennä.

Mie en jaksa enää käsittää mihin mie olen sen rautaisen tahtoni menettänyt... Johonkin se on kadonnut ja se on saatava OIKEASTI takaisin.

 

Olen syönyt suklaata TAAS joka helvetin ilta. En tietenkään niin suuria annoksia ku aikasemmin, mutta siinä määrin kuitenkin, että kalorit on kiljuen paukkuneet yli sallittujen rajojen.

Ei yhtään hyvä se, ei.

google kuvahaku

Nämä sortumiset alkaa oleen taas niin joka päiväsiä, niin naista syöviä ja niin täynnä epätoivoa...

 

MUTTA

En mie jaksa tähän jäädä taas surkuttelemaan ja rypemään.

Herään huomenna aamulla hyvissä ajoin ja lähden parin tunnin kävely/hölkkä lenkille TYHJÄLLÄ vatsalla. Ja illaksi töihin.

Syömiset korjaan siihen malliin, että iltapalan korvaan ateriankorvikkeella ja välipalan jätän ehkä väliin kokonaan.

Aamulla syön puuron raejuuston ja sokerittoman sopan kera ja yritän pitää kalorit mahdollisimman sopivissa luvuissa.

 

Olipa taas niin mielenkiintonen postaus, että ihan itseki ihmettelen, enkö oikeasti enää osaa muuta ajatella ku tätä jatkuvaa diettailua.... HUOKS.

 

 

 

Sekameteli postaus kuvineen

Mikä järkyttävä epätoivo.

Ulkona paukkuu liki -40 asteen pakkanen, ja mie en saa taas mitään otetta laihduttamisesta!

Kalorilaskuri sivusto on minun osalta ihan masentavaa katsottavaa,

kalorit on paukkunu KOKO pitkän viikonlopun yli tavoitteiden ja tulee todennäköisesti ylittymään vielä tänäänkin! Ellen sitten ihan radikaalisti päätä olla loppuiltaa syömättä... Miten taas onnistuinkin vetämään näin överiksi tämänkin päivän...??

 

Mullahan tavoitteena nyt on, että kun meidän seuraava haaste on 28.12, paino olis tästä hetkestä pudonnut ainaki sen -5kg.

Kuulostaa niin mahdottomalta, että ihan itseäki ahdistaa. Pitäis vain yrittää olla mahdollisimman julma itselle seuraavat kolme viikkoa, niin ehkä se vois onnistuakin.

 Toivossa on hyvä elää?

Käytiin eilen pitkästä aikaa ihan KAHDESTAAN miehen kanssa jouluostoksilla.

Ja nyt pitäis kaikki joululahjat pukinkontissa ollakin valmiina. :)

Ehkä muutamaa pikku juttua vaille vain.

 

Ostin pojille tuliaiseksi Pandan enkeli suklaa patukoita, ja miten helvetissä voi olla MAHDOLLISTA, että mie oon niistä ite vetäny AINAKI sen neljä??

Nehän oli pojille!!

Vitsit vie, että ihmisen pitääkin olla heikkoa tekoa.

MISSÄ ON MINUN ITSEKURI??

 

Arkh!

Tämä joulun aika ei sovi ollenkaan yks yhteen tämän minun laihdutuskuurin kanssa.

Mutta se hetkeksi tuosta laihduttamisesta.

 

 

Ostin eilen Venlalle aivan IHANAN isojen tyttöjen yöpaidan!

Pikku Myy yöpaita on kokoa 98cm ja on Venlalle varmaan vielä himpun verran liian suuri,

koska nyt käytetään vaatekokoa 86/92, mutta oli se sen verran sulonen, että se oli ihan PAKKO ostaa.

Ja kuvitelkaa!

Se ei edes ole HELLO KITTY.

 

Nauroinki tässä, että Venlalla on suurin osa kaikesta Hello Kittyä.

Jotenki sitä kahden pojan jälkeen vain niin tykästy ostelemaan kaikkea Hello Kittyä ja vaaleanpunaista,

että tytöstä on nyt ihan vahingossa tullut armoton

"Hello Kitty" fani.

 

Siinäpä seuraa kuvapläjäys OSASTA meidän hello kitty jutuista:

 

Ihana 92cm H&M:n lämpöinen huppari.

Ilman muuta juomapullokin pitää olla HELLO KITTY!

Pehmolelu, jota ilman ei mennä hoitoon tai kohta yhtään mihinkään muuallekaan :)

Hoitoreppu.

Vaaleanpunainen Hello Kitty fleece takki. Pahoittelen, että kuva on väärin päin, en millään jaksanu alkaa oikomaan.

Pipokin on Hello Kittyä, vaikkakin kuva jälleen on jostain kumman syystä väärinpäin!

Hoitolaukku. Tottakai: HELLO KITTY

Seinähylly

 

Joko nyt huomaatte, että olen aika viurahtanu Venlan kanssa Hello Kittyyn?

Mie varmaan laittaisin paljon muutakin Hello Kittyä

jos tietäisin mihin niitä sijoittelisin.

Yritän nyt itteäni vierottaa koko Kittystä ja saada jotain muuta tyttömäistä kehiin.

Eikä tuossa varmaan ollu puoletkaan meidän Hello Kitty tuotteista.

 

Mutta nyt mie lähen kampaamaan naaman, iltavuoro kutsuu.

Aloittelua ja historiaa

 


Muistan, kuinka silloin teini-iän ja aikuisuuden kynnyksellä haaveilin, että vielä joskus asun omakotitalossa joen rannalla.. 
Ja vielä joskus mulla tulee olemaan lapsia ja mies joka on joko kirvesmies TAI rekkamies... En tiedä mikä helvetin päähän pinttymä päässä silloin nuorena oli juuri nuo ammatit miesten aloilla, mutta niin mie silloin haaveilin.
Aika mukavastihan tässä sitten kävikin. Mies ei ehkä ole ihan kirvesmies, mutta ammatiltaan sinne suuntaan kuitenkin.. (Ja varmasti luonnistuu kirvesmiehen taidotki)
Ja tuo viereinen kuva on kuvattu meidän kotipihalta,
joen rannalta.
Aika unelma.
Nyt tuosta samasta paikasta sais aika lumisen ja talvisen kuvan, mutta sitä mulla ei teille nyt ole ikävä kyllä antaa.


Mie olen kova tyttö aloittamaan kaiken puhtaalta pöydältä. Suurin piirtein joka toinen päivä mulla alkaa kokonaan uusi elämä... Milloin se uusi elämä koskee laihduttamista ja milloin sitten jotain muuta omaan elämään liittyvää. Kuten nyt tätä blogiakin...
Aivan ku kaikki muuttus paremmaksi ku aloittaa kokonaan alusta...

Ja seuraavaksi sitten siihen tämän hetkisen elämän ehkä suurimpaan projektiin työn ja perheen ohessa, eli laihduttamiseen!

Olen nyt ollut Syyskuun alusta asti ollut mukana laihdutus projektissa ja tähän mennessä painoa on edellisen punnituksen mukaan pudonnut -12kg. Kisaa on jäljellä vielä kolmisen kuukautta ja jos toiset samanlaiset pois saisin tai ehkä rapeatkin, niin kiittäisin ja niiaisin.
Mutta nyt on tunne, että paino junnaa paikoillaan. Eikä ihme sekään, ei ole menny taas ihan nappiin tuon ruokailun kanssa vaikka salilla onkin tullut rehkittyä kiitettävästi.

Siinä teille vähän osviittaa siitä, mistä on lähetty Syyskuussa. Kuva on otettu Rodoksen Falirakissa ja mulla nousee järetön itseinho tuosta kuvasta... Plus niistä lukuisista muista kuvista, missä edustuskunto oli just tuota...
Aivan järetöntä etten sanois.
Enkä sano että olisin itseeni tyytyväinen vieläkään -12kg kevyempänä, en todellakaan. Kaikkea muuta...
Mutta tästä on ainakin hyvä jatkaa.

Tämän hetkinen tilanne on siis tätä luokkaa.
Sivuttais kuvankin otin aiemmin, mutta se oli niin tärähtänyttä laatua, ettei siitä paljon lohtua tähän tilanteeseen ole.
Ja kuten kuvasta näkee, työtä on vielä AIVAN HELVETISTI. Välissä oikeasti itellekin iskee kunnon epätoivo...
Tuntuu, että mie en jaksa punnita joka perkeleen annosta, minkä suustani sisään työnnän... Ja mie en millään jaksais kiinnostua kirjaamaan niitä ylös, jotta pysyisin kärryillä kalorin laskennassa...
Mutta kun se on melkein PAKKO.

Jälleen kerran mie olen tänään sortunu oikein kunnolla herkuttelemaan ja voin taas vain kertoa, että
MAANANTAINA jälleen kunnon ote tähän hommaan...
Ja miksi vasta maanantaina?
No siksi, että Sunnuntaina tuon miehen kanssa lähdetään jouluostoksille kaupunkiin ja mie ku vähän pelkään, että nälkääni en salaattia taida popsia. Heikko luonne ku mikä...

Mutta tässäpä teille tällainen sekalainen aloitus.
Varmaan tästäkin on sitten ihan hyvä jatkaa ja lähteä kokoamaan KUNNON aihe postauksia ja kuulumisia.

Hyvää itsenäisyyspäivän jatkoa kaikille!