Enempää perseelleen ei yksinkertaisesti voi enää laihduttaminen mennä.
Mie en jaksa enää käsittää mihin mie olen sen rautaisen tahtoni menettänyt... Johonkin se on kadonnut ja se on saatava OIKEASTI takaisin.
Olen syönyt suklaata TAAS joka helvetin ilta. En tietenkään niin suuria annoksia ku aikasemmin, mutta siinä määrin kuitenkin, että kalorit on kiljuen paukkuneet yli sallittujen rajojen.
Ei yhtään hyvä se, ei.
 |
| google kuvahaku |
Nämä sortumiset alkaa oleen taas niin joka päiväsiä, niin naista syöviä ja niin täynnä epätoivoa...
MUTTA
En mie jaksa tähän jäädä taas surkuttelemaan ja rypemään.
Herään huomenna aamulla hyvissä ajoin ja lähden parin tunnin kävely/hölkkä lenkille TYHJÄLLÄ vatsalla. Ja illaksi töihin.
Syömiset korjaan siihen malliin, että iltapalan korvaan ateriankorvikkeella ja välipalan jätän ehkä väliin kokonaan.
Aamulla syön puuron raejuuston ja sokerittoman sopan kera ja yritän pitää kalorit mahdollisimman sopivissa luvuissa.
Olipa taas niin mielenkiintonen postaus, että ihan itseki ihmettelen, enkö oikeasti enää osaa muuta ajatella ku tätä jatkuvaa diettailua.... HUOKS.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti