Eläköön vitutus...

... ja vieläpä näin ennen Joulua!

Ei vahvasti mene, ei.

 

Viime yö Venlan kanssa meni taas ihan päin sitä itteänsä.

Tyär huusi aamua puoli viiteen asti!

Aika veemäinen tämä taapero ikä,

jos se vähääkään ikään liittyy nämä hysteeriset yöt.

 

Käytin sen sitten tänään varmuuden vuoksi lääkärissä, että kuukausi sitten asennetut putket korvissa VARMASTI on paikoillaan ja auki,

 ja kaikki oli ok. ONNEKSI!

Lisäksi sain valitella ammattilaiselle, että onko nyt ihan normaalia, että tyär illan-yön aikana juo tuttipullosta liki LITRAN verran MAITOA???

Joo, luitte oikein.: TUTTIPULLOSTA. Ja LITRAN verran. Ja vieläpä YÖLLÄ!

Paljonhan se on!

Mutta tulee tarpeeseen?

 

Totuus lienee se, että Venlalla tulee ne puuttuvat hampaat nyt kaiketi työn ja tuskan kanssa läpi.

(Hänhän nämä hampaat päätti vääntää harvinaisen myöhään, verrattuna poikiin.)

Kylmä maito viilentää mukavasti ja samalla voi painaa sitä viileää tuttiosaa ikeniä vasten.

Näin mulle asia selitettiin, ja ihan järkeen käyvältähän se kuulosti.

Ja tottakai se on eräänlainen tapa tuokin! Tiedänhän mie sen.

 

Päätin nyt kuitenkin, etten ihan vielä sittenkään vierota sitä siitä tuttipullosta. Ehkä se älyää sen jättää itse ajan oloon kuitenkin pois, kun saadaan kaikki hampaat suuhun?

Koska sen kuitenkin tiiän, että aina kun Venlalla kaikki on hyvin, eikä mikään paikka kipeä, niin hän nukkuu täydet yöt, kertaakaan heräämättä.

Mutta meille nyt sattui kaikki korvakierteet sun muut huonot jutut, niin tämä on nyt näin.

Mutta hetken ne vain on pieniä, eikös?

 

 

No sitten... Ettei se yö vain siitä ainakaan paremmaksi muuttuis...

Vanhin poika yöllä tuli viereen ja alkoi vähän väliä sanomaan, että "janottaa".

Silitin sitä päästä ja voi taivas miten se hohkas! VARMASTI KUUMETTA!

Luomet raskaina kävelin olohuoneeseen hakemaan kuumemittaria ja tottakai.

Kuumemittarin lukemat oli kello 02:31 yöllä 38,0 astetta.

 

Ja vielä mitä...

Aamulla kun keskimmäinen poika heräsi yöuniltaan ja tuli mulle syliin, mietin, että

EI VOI OLLA TOTTA:

Kuumetta!

Ja todellakin! Myös hänellä oli kuumetta.

Nyt on molemilla pojilla elämää kovemmat yskät päällä, äänet poissa ja hieman lämpöilyäkin.

Mutta onneksi tosiaan nyt, eikä jouluna!

Ehtivät pian parantuakin tässä välissä.

 

Niinpä kiireinen joulukuun työpäivä muuttuikin sairasloma päiväksi lasten kanssa.

Sain leivottua valkeat piparit.
Jotain positiivista tähänkin?

 

No mutta sitten... Kun alamäki nyt kerran on lähtenyt käyntiin, niin totta se sitten myös jatkuu...

 

 Kävin aamulla punnituksessa.

Voi Luoja, että mulla odotukset oli tosiaanki PALJON korkeammalla.

Painoa on nyt pudonnut -12,2kg yhteensä.

Mie toivoinrukoilinuskoinoletinjavakaastiajattelin, että se paino vois olla -14kg.

EI TIETENKÄÄN!

Miten typerä mie voin ollakaan ku tuollaisia summia mielessäni edes kuvittelin!! ARKH!

 

Ei tarvi vikaa kovin kaukaa ettiä miksei paino ole enempää tippunut

 ku tietää nämä syömiset mitä ne on olleet.

 

Sen mie sanon, että voi armoton mikä tsemppi ja treeni ja ANKARA kuri mulla Tapaninpäivänä alkaa, jotta mie saan itestäni kaiken mahollisen irti, ennen ku on helmikuun 26. päivä.

 

Jottein tästä tulis nyt ihan negatiivinen surkuttelu postaus niin

kävin mie äidin kanssa illalla pikkusiskon joulujuhlissa.

Ja mukavaahan siellä oli käydä.

Ja siskon ryhmän esitykset oli aivan loistavia!