Aloittelua ja historiaa

 


Muistan, kuinka silloin teini-iän ja aikuisuuden kynnyksellä haaveilin, että vielä joskus asun omakotitalossa joen rannalla.. 
Ja vielä joskus mulla tulee olemaan lapsia ja mies joka on joko kirvesmies TAI rekkamies... En tiedä mikä helvetin päähän pinttymä päässä silloin nuorena oli juuri nuo ammatit miesten aloilla, mutta niin mie silloin haaveilin.
Aika mukavastihan tässä sitten kävikin. Mies ei ehkä ole ihan kirvesmies, mutta ammatiltaan sinne suuntaan kuitenkin.. (Ja varmasti luonnistuu kirvesmiehen taidotki)
Ja tuo viereinen kuva on kuvattu meidän kotipihalta,
joen rannalta.
Aika unelma.
Nyt tuosta samasta paikasta sais aika lumisen ja talvisen kuvan, mutta sitä mulla ei teille nyt ole ikävä kyllä antaa.


Mie olen kova tyttö aloittamaan kaiken puhtaalta pöydältä. Suurin piirtein joka toinen päivä mulla alkaa kokonaan uusi elämä... Milloin se uusi elämä koskee laihduttamista ja milloin sitten jotain muuta omaan elämään liittyvää. Kuten nyt tätä blogiakin...
Aivan ku kaikki muuttus paremmaksi ku aloittaa kokonaan alusta...

Ja seuraavaksi sitten siihen tämän hetkisen elämän ehkä suurimpaan projektiin työn ja perheen ohessa, eli laihduttamiseen!

Olen nyt ollut Syyskuun alusta asti ollut mukana laihdutus projektissa ja tähän mennessä painoa on edellisen punnituksen mukaan pudonnut -12kg. Kisaa on jäljellä vielä kolmisen kuukautta ja jos toiset samanlaiset pois saisin tai ehkä rapeatkin, niin kiittäisin ja niiaisin.
Mutta nyt on tunne, että paino junnaa paikoillaan. Eikä ihme sekään, ei ole menny taas ihan nappiin tuon ruokailun kanssa vaikka salilla onkin tullut rehkittyä kiitettävästi.

Siinä teille vähän osviittaa siitä, mistä on lähetty Syyskuussa. Kuva on otettu Rodoksen Falirakissa ja mulla nousee järetön itseinho tuosta kuvasta... Plus niistä lukuisista muista kuvista, missä edustuskunto oli just tuota...
Aivan järetöntä etten sanois.
Enkä sano että olisin itseeni tyytyväinen vieläkään -12kg kevyempänä, en todellakaan. Kaikkea muuta...
Mutta tästä on ainakin hyvä jatkaa.

Tämän hetkinen tilanne on siis tätä luokkaa.
Sivuttais kuvankin otin aiemmin, mutta se oli niin tärähtänyttä laatua, ettei siitä paljon lohtua tähän tilanteeseen ole.
Ja kuten kuvasta näkee, työtä on vielä AIVAN HELVETISTI. Välissä oikeasti itellekin iskee kunnon epätoivo...
Tuntuu, että mie en jaksa punnita joka perkeleen annosta, minkä suustani sisään työnnän... Ja mie en millään jaksais kiinnostua kirjaamaan niitä ylös, jotta pysyisin kärryillä kalorin laskennassa...
Mutta kun se on melkein PAKKO.

Jälleen kerran mie olen tänään sortunu oikein kunnolla herkuttelemaan ja voin taas vain kertoa, että
MAANANTAINA jälleen kunnon ote tähän hommaan...
Ja miksi vasta maanantaina?
No siksi, että Sunnuntaina tuon miehen kanssa lähdetään jouluostoksille kaupunkiin ja mie ku vähän pelkään, että nälkääni en salaattia taida popsia. Heikko luonne ku mikä...

Mutta tässäpä teille tällainen sekalainen aloitus.
Varmaan tästäkin on sitten ihan hyvä jatkaa ja lähteä kokoamaan KUNNON aihe postauksia ja kuulumisia.

Hyvää itsenäisyyspäivän jatkoa kaikille!