Liki viikko sitten piti VIIMEISTÄÄN aloittaa "uusi elämä" ja mitä teki tämä rouva?
Veti kaksin käsin kovemmin kaikkea mitä EI SAA vetää.
Kuvista katsoo taas lihava ällötys (vaikkakaan paino ei ole noussut läskit-kisan jälkeen kuin "vaivaiset" 1-2kg joka sekin on liikaa!), peilistä ilkkuu läskit ja itseensä on erittäin vaikea olla tyytyväinen.
Mutta nyt mie olen vakaasti päättänyt kerätä itsekurin rippeet ja motivoida itseäni vaatelehtien uima-asu kuvilla, jotta voin pohtia, että miltä OIKEASTI haluan näyttää kesällä ja sitten myöhemmin syksyllä Turkin auringossa?
Tänään meillä pippaloitiin 6-vuotis bileet kera ihanien vieraiden ja lahjojen
ja nyt minun ei tarvi enää vedota, että en millään voi aloittaa laihduttamaan ku silloin on sitä ja tätä ja tuota... Ja kohtuushan ei missään nimessä tule kysymykseen missään asiassa?
Eipä tieten kun minusta on kysymys.
Mutta huomenna...
Huomenna palataan inspiroimaan uudestaan projektia KEVYEMPI MINÄ....
Käy kattoon mun uus postaus.. Josko siitä tuli sullekin tsemppiä.. http://elamaaturustayllakselle.blogspot.fi/
VastaaPoistaMikset hakisi mielummin tällä hetkellä mielenrauhaa ja hyvää oloa ennemmin, kuin unelmavartaloa? Jenni, oot niin huikean työn tehny ja näytät todella hyvälle! Ymmärrä paremmin kuin hyvin mistä puhut.. se kohtuus on mullakin josksu kadoksissa ollut..mutta virheistä ei saa ruoskia itseään. Oma kroppa näyttää "virheineen" kauniilta, kun sen vaan oppii hyväksymään. Pikku askelin kohti ihanampaa oloa! <3 Mun on ikävä sua.
Kävin lukeen sinun postauksen juuri. Mullakin tämä päivä sujunut oikein hyvin, vaikkakaan lenkille en pääse ja työmatkakin edestakaisin on noin puoli kilometriä. Mutta en ruoski siitä itseäni.
VastaaPoistaEnkä niinkään etsi unelma vartaloa, mutta haluan puottaa painoa niihin tavoitelukuihin ja olla tyytyväinen. En ole ylipainoinen nytkään, ja se kyllä tuntuu hyvältä! :)