Ryhävalaan mietelmät

Oikeasti tyypit.
Mulla on niin masentunu ja toivoton olo ku kuukausi on menny laihduttamisen kannalta
ihan vituilleen ja nyt alan epäillä riittääkö painon nousuun edes se kolmekaan kiloa.
On meinaan olleet ihan hanurista nämä syömis tottumukset koko kuukauden.

Olen miettiny sitä kun maanantaina käännän taas nämä tottumukset nurin päin,
että millä mie pidän näppini irti kaikesta siitä roskasta mitä nyt on tullu lapettua kaksin käsin suuhun, kun se heikko hetki koittaa?
Joka ihan varmasti koittaa jo jossakin vaihetta maanantaita. ENSIMMÄISTÄ päivää.
Millä mie kannustan itseni yli siitä?

Olenhan mie maalaillu mielessäni kuvia miltä haluan näyttää syksyyn mennessä.
Ne kuvat ei vastaa sitä mitä olin ennen tätä -20kg projektia. EI TODELLAKAAN.
MUTTA jos näin jatketaan, ne kuvat on just sitä ja vähän enemmän syksyyn mennessä.

Mutta riittääkö se kannustimeksi, pelkkä ajatelma siitä miltä haluat näyttää syksyllä?
Se voi painua unholaan sillä kohtalokkaalla hetkellä ku sokeri riippuvaisen mieli halajaa suklaapatukkaa.
Apua?

En halua syksyllä muistuttaa tällaista:
(omassa mielessä ajattelen itteni tällaiseksi juuri nytkin)

google kuvahaku
 

Haluan kropan olevan syksyyn mennessä enemmänkin seuraavanlainen:

Tai ei ehkä ihan tuollainenkaan..
Näkyvämpiä lihaksia vatsaan...

Mutta se nyt vaatii tiukkaa itsekuria, joka on vielä hakusessa. Se on vaan löydettävä.

Tämä ja huominen aika orientautua ja alkaa suunnittelemaan ja kartuttaan ruokalistaa.

Huomenna kauppaan ostoksille ja teen huomenna valmiiksi parin seuraavan päivän ruoat itselle.
Kyllä se tästä.