Ihan ensimmäisenä vieroitan itseni irti noista sokeri herkuista, mitä on menny päivittäin ja mitkä kyllä näkyvätkin jo ihan liian isona vara renkaana vyötäröllä.
Ei mitään kuuria, ihme dieettiä tai mitään muutakaan.... Vaan normi ruokavalio, mutta EI suklaata... Ei jäätelöä... Ei mitään pullaa... PAITSI jos on rehkiny ihan hitokseen ja päivän muilta syömisiltä niitä kaloreita jää sen verran yli, että on oikeasti vara syödä jotain hyvää.
MUTTA EI JOKA PÄIVÄ.
Jotku ajattelee, että tuo on ihan helppo juttu.
No ei se mulle ole.
Kyllä se tulee vaatimaan itsekuria ja sinnikkyyttä onnistuakseen, mutta jotenki mie nyt olen yrittäny kerätä itteni niin täyteen tsemppiä ja tahtoa onnistua, että nämä kilot
mitkä mulla vielä ainakin omassa mielessä kulkee ylimääräsenä, lähtee veke...
Jahka tuo Venla nukahtaa päiväunille tuolla,
niin tämä äiti ottaa aimo harppauksen ja lähtee juoksemaan pihaa ympäri ja heilumaan kahvakuulan kanssa.
Tottakai sykemittari mukana, jotta näkee saanko kulutettua kuinka paljon.
Jos tunninkin jaksais täysiä spurtata niin vois ihan hyvillä mielin väsyneenä raahautua iltavuoroon töihin...
Korvien sisältähän kaikki lähtee.
Ja sitä kyllä onnistuu jos motivaatiota ja tahtoa on tarpeeksi. Ja kyllä sitä löytyy ku aikansa hakee ja ettii ja miettii millä itteä motivoi.
Jo nyt tuntuu hitokseen hyvältä, että kaikki kesävaatteet mitä on ollu, on mulle ihan ööööver suuria. Mutta mie haluan pienentyä vielä entisestään!
Sillai sopivasti.
Mutta nyt kuulostaa sopivasti hiljaselta... Juoksut ja kahvakuula odottaa!!
 |
| google kuvahaku |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti