Verikokeet ja mörköpeikko olkapäällä

Tavallaan luotan siihen, että ei minussa mitään vakavampaa ole vialla,

mutta tänään kun multa otettiin suht laajat verenkuvat,

peikko minussa heräsi pelottelemaan, että apua... Mitä jos mulla onkin joku vakava

sairaus mitä ei voi hoitaa?

Mitä jos kuolen?

Miten lapset selviää jos äiti kuolee?

Lietson itseäni siihen pelkoon, että ENTÄ JOS...

Onko kellään muulla samanlaista pelkoa?

 

En ihan tarkalleen tiedä kaikkea niitä kokeita mitä minusta otettiin,

paitsi toki ne mitkä itse pyysin (eläin allergiat),

ja kun kyselin niistä, että mitä kokeita ne oli,

niin sanottiin vaan, että ei minun niitä tarvii tietää, lääkäri haluaa vaan sulkea pois erilaisia

mahdollisuuksia. Ok... Tämäpä helpottavaa.

Yhtään ei luonu turvallisuuden tunnetta labran toteamus, että

"Ei ole muuten kenestäkään otettu pitkään aikaan tällaisia kokeita!"

Ahaa, okei! Kertokaa toki enemmän, eihän minua yhtään pelotakkaan!

Itsehän toisaalta enemmänki vaadin laajoja verikokeita, että saisin varmuuden siihen, ettei näiden jatkuvien flunssien ja sairastelujen ohella ole mitään vakavampaa.

Mutta nyt ku mietin, niin miksi en pelkää sitä samaa lasteni kohdalle

koska myös heillä on KOKO AJAN joku flunssa päällä?

Siksi, koska en epäile sen heillä olevan yhtään mitään vakavaa!

Miksipä se sitte itsellä olis?

Joo, allergiaa voi olla... se on Ok. Ei siihen kuole, sen voi hoitaa...

Ja kuinkahan moni vakavampi tauti oireilis vain tällaisina allergian oireina?

 

Ihminen auttamatta AINA ajattelee sitä pahinta.

Mie ainaki.

Ja mie pistän käet ristiin kyynärpäitä myöten jahka alkuviikosta saan noista kokeista tulokset. Tai ehkä kenties jo perjantaina. Ainaki osasta.

Saan heittää nämä luulosairaan mietelmät romukoppaan.

 

google kuvahaku

 



Flunssaa? Allergiaa?? MITÄ??

Blogin kirjoittaminen on nyt enemmän ja vähemmän ollut hakusessa, kun ajattelin panostaa uudelleen startanneeseen blogiin, jossa käsittelen 13 viikon laihdutus urakkaa Turkin matkaa ajatellen... Mutta sekään ei sitten kuitenkaan onnistunut, koska motivaatiot koko laihdutukseen on olleet aika olemattomat. Joten blogi koki hiljaisen kuoleman ennen ku kunnolla käynnistyikään.... Kerään voimia uuteen alotukseen, uudella panostuksella ja ehkä ihan "salaisilla" sivuillakin. En tiiä.

Olen kuun alusta ollu taas koko ajan kipeä.
Mulle meinaa oikeasti iskeä toivottomuus.
Söin Doximed antibiootit poskiontelon tulehdukseen, olin toivottoman tukossa...
Olo helpottui pariksi päivää ja rumba alkoi alusta. Ei itse poskiontelon tulehdus vaan tukkoisuus, nenän vuotaminen, aivastelu ja heikko happi.
Kävin jälleen lääkärissä ja sain Duactia ja Avamysia... Tukkoisuus toki on helpottunut aika paljonkin, mutta nenä vuotaa edelleen.
Ja Duactin aiheuttama ihan hillitön väsymys on aivan mahdotonta!
Heräsin tänään yhdeksältä aamulla... Jo klo 12 olin päiväunilla.
Siis MIE PÄIVÄUNILLA! MIE joka yleensä tyttären päikkäri ajat viikonloppuisin käytän lenkillä käyntiin.
Totta helvetissä minun mieli alkoi pyöritellä kaiken maailman vakavimpia tauteja, mitä mulla vois olla... Ootan ihan innolla että pääsisin verenkuvaan ja saisin sulkea omasta mielestäni kaikki maholliset syöpäepäilyt pois....
Miksei voi vain uskoa että se Duact on nyt se joka väsyttää ja mahdollinen allergia on se joka pistää röörit tukkoon ja nenän vuotamaan?
Sitä on vaan niin luulosairas ihminen!
Mutta ku kaikissa selosteissa luki, että Duactin ei pitäis aiheuttaa väsymystä... Lääkäristä ja apteekista sanottiin että se joko vie yöunet tai sitten se pistää tosi väsyksiin. Minut se on todellakin pistänyt väsyksiin...
Ja mitä on keskusteluja netistä seurannu niin kyllä aika monella on seurana ollu ikävä väsymys Duactia syödessä. Ehkä mie nämä kymmenen päivää jaksan.

google kuvahaku

google kuvahaku

Meitä täällä Lapissa on pitkän aikaa hellinyt ihan mahoton helle.
Tämäkin arka jalka tänään VIHDOIN JA VIIMEIN uskaltautui heittämään talviturkin jokeen ja voi sitä autuutta mitä se vedessä lilluminen sai aikaan.
Nautin, nautin ja vielä kerran NAUTIN!

Mulla on huomenna iltavuoro töissä (oikeasti pelkään ihan tosissaan, miten tulen jaksamaan, koska sen verta väsynyt olen ollut)
mutta toivon että ehin ennen töihin menoa käyä joessa virkistäytymässä ;)

Mutta nyt.... Nyt sänky huutaa kutsuvana TAAS. Unta palloon, josko tämä alkas tästä näyttämään paremmalta....